Itsearviointi

Koulutus on nyt ohi ja viimeisenä tehtävänä olisi vielä tehdä blogiin vaadittavat jutut. Eli tässä hieman omia ajatuksia koulutuksesta ja niin sanottu itsearviointi. Tehtävänä oli siis pohtia mikä oli helppoa ja mikä vaikeaa.

Heti aluksi täytyy sanoa, että kaikki koulutusvaiheet tuottivat meille jossain määrin harmaita hiuksia. Usko meinasi välillä loppua, mutta onneksi lopulta hommat alkoivat sujumaan. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen, että emme päässeet Pimun kanssa helpolla koulutuksessa, vaan asioita joutui oikeasti pohdiskelemaan halutun lopputuloksen saamiseksi. Jatkossa vastoinkäymisiin tai miten niitä nyt sitten nimittääkään, osaa suhtautua vain eräänä koulutusvaiheena, joka menee ohi, kun jatkaa sitkeästi.

Alkuun koulutuksen alkaessa koko homma tuntui melko mahdottomalta, että miten voi oppia nämä kaikki asiat ja muistaa ne jatkossakin. Blogi oli tähän todella hyvä väline, johon voi palata aina tarvittaessa ja vaikka välillä tämän päivittäminen otti aivoon, niin silti tämä oli todella tarpeellinen, kun nyt asiaa taaksepäin katsoo.

Lisäksi toisten koulutuksen seuraaminen on ollut hyvin opettevaista ja se on opettanut pohtimaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Meillä oli todella mahtava kurssiporukka ja yhdessä käydyt keskustelut olivat oikein mielenkiintoisia ja opettavaisia. Ratkaisuja tilanteisiin pohdittiin kimpassa ja yleensä saatiin ihan hyvä lopputulos, toki myös opettajien vinkit tulivat välillä tarpeeseen, mutta tykkäsin, että koulutuksessa oli tilaa omille pohdinnoille, eikä vastauksia annettu valmiina.

Toki kurssista jäi hienoinen epävarmuus, että miten sitä pärjää jatkossa, kun joutuu olemaan "omillaan". Onneksi ihan tyhjänpäälle ei jäädä ja olemmekin jo alustavasti sopineet myös kimppatreeneistä tulevaisuudessa,

Koulutus on myös antanut oikeasti hyvän kuvan erikoisetsintäkoiran koulutuksesta, eikä se todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Ylpistymään ei tässä ole kyllä päässyt, vaan melko nöyrin mielin jatketaan hommia eteenpäin. :) Paljon on vielä opeteltavaa, mutta hyvät pohjat koen saaneeni.

Kiitos vielä Keijo, Tommy ja Liisa tästä mahtavasta kurssista! Varmaan paljon unohtui sanoa, mutta näillä nyt mennään.

Koulutusvaiheet

Hajuerottelukoulutus toteutettiin vaihe kerrallaan.

Käytöksen aikaansaaminen:
Ensimmäisenä koulutuksessa opetimme kaksi erilaista käytöstä, joista toinen valitaan koiralle ilmaisukäytökseksi. Ensimmäinen opettamani käytös oli rullailmaisu, jota aloimme lähijaksolla opettelemaan.

Koulutus eteni vaiheittain "irtorullan" avulla. Ensin pidin rullaa kädessä ja palkitsin koiran rullaan päin suuntautuvasta liikeestä, kosketuksesta ja lopulta rulla tuli ottaa suuhun. Siitä rulla siirrettiin lattialle ja lopulta pantaan roikkumaan. Hajun vaihduttua tämä ilmaisu jäi kuitenkin käyttämättä, mutta käytös on edelleen "varastossa odottamassa" kun sitä myöhemmin tarvitaan.

Toinen ilmaisukäytös oli meillä ns. kumartaminen. Tämä oli huomattavasti helpompi opetettava ja saimmekin käytöksen valmiiksi muutamassa treenissä. Alkuun palkkasin koiraa alaspäin nyökkäyksestä ja palkkion suunta oli myöskin alaspäin. Lopulta vaadin enemmän ja enemmän alaspäin suuntautuvaa liikettä ja liike oli valmis. Tämäkin ilmaisu vaihtui lopulta maahanmenoksi, mutta tulipahan opetettua hauska temppu.

Lisäksi käytöstä yleistettiin jonkinverran, mutta liikaa ei saa jankata, vaan pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli vihjeen liittämiseen, heti kun homma sujuu. Jos vihjeeen liittämisen kanssa aikailee, niin vihjettä ja käytöstä on vaikeampi saada yhdistymään.

Käyöksen aikaansaamisessa pyrittiin siihen, että koira itse tarjoaa käytöstä ja käytettiin sheippausta. Mikäli houkuttelua kuitenkin joutuu käyttämään, niin sitäkään ei pidä käyttää kuin muutamia kertoja, ettei koira "jää siihen kiinni". Eli täytyy vaan malttaa mielensä ja odottaa hetki, niin yleensä se haluttu juttu tulee sieltä. Lisäksi palkkion suunta on todella tärkeä. Omissa harjoituksissani sen huomasi todella hyvin. Rullatreenissä haluttiin liikettä ylöspäin, niin palkkio tuli sieltä ja kumartamisessa taas päinvastoin. Lisäksi olisi hyvä, että koira on halutussa asennossa saadessaan palkkion. Eli nopeutta vaaditaan ohjaajalta, tai vaihtoehtoisesti tarkkaa heittokättä.

Vihjeen liittäminen:
Kun ilmaisukäytös oli sujuvaa, niin seuraavana vuorossa oli vihjeen liittäminen käytökseen. Eli siis hajun yhdistäminen ilmaisukäytökseen. Koulutus aloitettiin niin, että hajupurkkia pidettiin kädessä ja kun koira nuuhkaisi sitä, niin naksaus ja odotettiin, että koira tarjoaa käytöstä. Alkuun tässä jouduttiin käyttämään houkuttelua. Kun tämä sujui purkki siirrettiin hyrrään ja sama homma. Sen jälkeen hyrrää alettiin myös hieman pyöräyttämään, jotta koira oppii hakeutumaan purkin luokse. Tätäkään vaihetta ei pidä toistaa liian kauaa, vaan pitää siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Erottelu:
Kun koira osasi tehdä ilmaisun haistettuaan purkkia oli aika siirtyä erotteluun. Aluksi hyrrään lisättiin toinen tyhjä purkki. Kun erottelu sujui näiden kanssa (kaksi perättäistä treeniä 80% onnistumisella) lisättiin hyrrään lisää purkkeja, muistaen kokoajan tämä 80% sääntö. Lopulta päästiin vaiheeseen, jolloin hyrrässä oli useita erilaisia häiriöhajuja kuuman lisäksi. Häiriöt kannattaa valita niin, että niihin saattaisi oikeassakin etsintätilanteessa törmätä. Esimerkiksi muiden koirien hajut, ihmiset, ruoka ja niin edelleen.

Alkuun erottelussa koira saattaa kokeilla ilmaista muitakin purkkeja, näihin ei reagoida vaan annetaan väärien ilmaisujen sammua. Meillähän tässä oli melkoisesti ongelmia ja Pimulle näytti parhaiten toimivan se, että hyrrä ladattiin täyteen purkkeja, niin koira ei enää viitsinyt arpoa, vaan joutui oikeasti käyttämään nenäänsä. Lisäksi on mahdollista käyttää rankaisua, eli oikea purkki poistetaan, jos koira ilmaisee vaan vääriä. Tässä kuitenkin on riskinä se, että samalla koko käytös voi sammua. Rankun käyttäminen saattaa olla suositeltavampaa vasta sitten, kun koiralla on enemmän toistoja alla, eli alkuvaiheessa sammuttaminen on järkevämpää. Lisäksi koiran luonne vaikuttaa tähän myös, osa ottaa tämän enemmän itseensä kuin toinen.

Ärsykekontrolli:
Koiran osatessa erottelun hyvin voidaan alkaa testaamaan ärsykekontrollia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koira tekee ilmaisun vain kuumalle hajulle. Mikäli se ilmaisee myös muita purkkeja oikean puuttuessa, käytös ei ole ärsykekontrollissa.

Testaaminen suoritetaan niin, että koiran annetaan ilmaista kuuma muutaman kerran ja sen jälkeen se poistetaan hyrrästä. Sitten vaan odotetaan ja katsotaan mitä koira tekee. Monesti se alkaa oikean puuttuessa ilmaisemaan muita purkkeja ja tämä sammutetaan. Kun koira etsii tai tekee jotain muuta, kuin ilmaisukäytöksen voidaan purkki palauttaa. Palautushetki on tärkeä, sillä se vahvistaa sitä käytöstä, mitä koira tekee saadessaan purkin takaisin radalle.

Ärsykekontrollin testausta voi soveltaa ja koira voidaan esimerkiksi lähettää suoraan radalle, missä etsittävää hajua ei ole. Lisäksi ärsykekontrollilla voidaan sammuttaa hajuja, jotka saattavat esimerkiksi etsintävaiheessa aiheuttaa ilmaisuja.

Yleistäminen ja häiriöille siedättäminen:
Erottelun ollessa ärsykekontrollissa voidaan siirtyä yleistämiseen sekä häiriöille siedättämiseen. Koiralle täytyy siis opettaa, että opittu asia tapahtuu myös muissa ympäristöissä. Alkuun hyrrää siirretään eri paikkaan, kuten toiseen huoneeseen, ulos jne. Tämän jälkeen häivytin purkit hyrrästä laittamalla ne autonrenkaiden ja lasten hiekkaämpäreiden sisään. Tässä vaiheessa ne olivat kuitenkin vielä melko purkkiratamaisesti, mutta koira ei enää nähnyt purkkeja.

Seuraavassa vaiheessa aloin häivyttää sitä purkkiratamaisuutta, käytin kuitenkin edelleen selkeitä kohteita, mutta ne oli ripoteltuna ympäriinsä. Tämän jälkeen etenin siihen, että piilotin purkkeja mm heinikon tms sisään.

Tämän jälkeen Pimu osasi etsiä piilotettuja purkkeja, mutta se ei vastannut lopullista tarkoitusta. Siirryimme siis siihen, että vesi kaadettiin Pimun nähden maahan. Näitä harjoituksia tehtiin jonkin aikaa, mutta sitten koira ei enää saanut nähdä veden kaatamista.

Välimatka lähetyspisteestä hajulle pidettiin lyhyenä ja harjoituksia tehtiin erilaisissa ympäristöissä, jotta käytös yleistyy.

Yleistämisvaiheessa tuli tietenkin myös siedätystä häiriöille, koska harjoitteluympäristöt vaihtuivat. Lisäksi hyrrätyöskentelyssä otettiin häiriöksi ohjaajan liike. Tässä olisi voinut myös tehdä vielä haastavampia häiriöitä esimerkiksi koiran ilmaistessa heilutella lelua. Myöskään erottelua ei välttämättä harjoituksiin tarvita, vaan ilmaisua voi ottaa erillisenä treeninä ja koiran ilmaistessa alkaa tehdä sille häiriötä.

Etäisyys ja kesto:
Etäisyyden ja keston treeniä voi tehdä esimerkiksi edellämainitussa ilmaisutreenissä tai sitten purkkiradalla. Koira läheteään kauempaa hajulle, matkaa järjestelmällisesti pidentäen.

Etsintä:
Yleistämisvaiheessa sivusimme jo hieman etsintää, kun purkit häivytettiin piilottamalla. Alkuun piilot olivat todella helppoja ja apuna voi käyttää myös houkuttelua ts. näyttää koiralle, kun haju viedään piiloon. Tässäkään asiassa ei pidä kiirehtiä, vaan pitää piilot koiran tasolle sopivana. Mikäli koira ei löydä piiloa ei sitä tietenkään tule auttaa, vaan sitten homma jätetään siihen. Alkuun myöskään etsintäaikaa ei kannata venyttää liikaa, vaan ottaa koira tarvittaessa tauolle. Ohjaamisen välttämiseksi ns. sokkoetsinnät kannattaa ottaa mahdollisimman nopeasti mukaan. Lisäksi etsintäaluetta kannattaa mahdollisesti tallata, jotta koira ei pääse jälkiä seuraamalla piilolle.

Myöskin etsintätreeneissä pitää muistaa nousujohteisuus ja suunnitelmallisuus. Lisäksi kaavoihin ei pidä kangistua, vaan piilojen paikkaa kannattaa vaihdella, sillä monesti meillä on tapana tehdä hyvin samantyyppisiä piiloja. Myös palkkioita kannattaa vaihdella koiran ollessa pidemmällä treenissä, välillä ruokaa, välillä lelu jne,

Ilmaisuun ei kannata etsintätreenissä puuttua, vaan jos siinä on korjattavaa, niin se tehdään erillisen treenin avulla.

Etäjakso 8

Etäjakson treenimäärät jäivät kaukolämpöveden osalta puhtaaseen nollaan. Pimulla alkoi taas valeraskaus vaikeiden oireiden kera ja koirasta ei ollut tekemään mitään. Onneksi saimme keväältä tutun lääkityksen ja Pimun olo normalisoitui.

Tämän tauon aikana talvi kuitenkin pääsi yllättämään meidät. Lunta satoi etelän suunnalle melkoisesti ja en nähnyt kovin mielekkääksi treenata, koska kuuma vesi olisi sulattanut koiralle silminnähtävän kohdan ja nenää ei olisi tarvittu.

Kokonaan emme kuitenkaan nenäjuttuja jättäneet, vaan eräiden sattumusten kautta päädyin ottamaan Pimulle harjoitushajuksi eucalyptuksen. Aloitimme siis treenit ihan alusta, joka toisaalta oli minulle itselleni hyvää kertausta koulutuksen vaiheista.

Onneksi harjoittelu uuden hajun avulla oli huomattavasti sujuvampaa ja pääsimme melkoisen nopeasti erotteluun. Myöskin tämän hajun kanssa oli nähtävissä kaukolämpövedestä tuttua arpomista ja ehdin jo pelätä, että tuleeko tästäkin yhtä pitkä tie. Huoli oli onneksi kuitenkin turha ja ongelma katosi melko nopeasti ja treenit alkoivat sujua.

Juuri ennen seuraavaa lähijaksoa pääsimme jo testailemaan ärsykekontrollia, joten ihan hyvällä mallilla ollaan. Lisäksi tämän hajun avulla pääsemme paremmin harjoittelemaan sisäetsintää, sillä piilojen tekeminen ei ole niin monimutkaista veteen verrattana. Luteet ovat meillä edelleen se ykkössuunnitelma, mutta niitä odotellessa tämä on ihan hyvää harjoitusta. Lisäksi jatkamme veden parissa, sillä suureksi harmiksi lumi on taas vaihtunut vesisateeseen.

Viimeinen lähijakso olisi enää jäljellä ja samalla tulee nähtyä, että onko kaukolämpövesi edelleen koiralla muistissa. :)

Lähijakso kahdeksan

Viimeistä viedään ennen kuin loppuu. Tokavika lähijakso siis alkoi ja meillä ensimmäisenä ajatuksena oli kokeilla sokkoa, ensimmäistä laatuaan. Melkoisen jännittävää siis, mutta koulutuksellisesti se tärkeä juttu. Vaikka emme välttämättä huomaa sitä, niin saatamme ohjailla koiraa, kun tiedämme missä piilo on. Kun emme tiedä piiloa, niin emme myöskään ohjaile.

Otimme melko lyhyen etsinnän, kuuma siis melko lähellä lähetyspaikkaa. Pimu lähti etenemään melko vauhdikkaasti ja itse yritin pitää vauhdin rauhallisena. Melko nopeasti ohjaajalle iski jo epätoivo, että nyt ollaan menty kuuman yli. Huoli oli kuitenkin turha, melko pian tämän jälkeen Pimu tekikin ilmaisun ja kyllähän se oli aika mahtavaa.

Toisena päivänä lähdettiin liikkeelle hieman erikoisemmalla harjoituksella. Pimu laitettiin labraan tekemään erottelua, mutta itse en mennyt ollenkaan mukaan. Vaihdoimme siis ohjaajaa ja ainoa tehtäväni oli viedä koira labraan ja siirtyä yläkertaan kuvaamaan.

Radalla oli kolme purkkia ja yhden session kesto oli 45 s. Pimu oli alkuun hieman hämillään tilanteesta, mutta lähti kuitenkin hienosti työskentelemään. Ensimmäisessä ja viimeisessä tuli muutama virhe, mutta kuitenkin onnistumiset oli sen 80%, keskimmäinen ilman virheitä. Olin erittäin tyytyväinen koiran työskentelyyn, sillä en ollut yhtään varma, että lähteekö se työskentelemään ollenkaan. Näin sen kuuluisikin hajutyössä olla, koiran tulisi toimia kuskista välittämättä ja kyetä työskentelemään. Tietenkin vieras ohjaaja varmasti vaikuttaa työskentelyyn, mutta kyllä Pimu ihan hienosti tästä selvisi.

Iltapäivällä oli sitten seuraavan sokon vuoro. Nyt suunnitelmissa hieman pidempi matka. Pimu lähti taas innolla matkaan, ihan ensimmäisenä yritti hyökätä metsään vievälle polulle. Sen jälkeen kyllä lähti etenemään, mutta hieman säädöltä homma tuntui ohjaajasta. Ehdin taas jo epäillä, että ohi ollaan menty ja lisäksi vastaan tuli autoja ja jouduin lyhentämään liinaa. Onneksi Pimu ei kuitenkaan häiriintynyt siitä ja lopulta sain myös hienon ilmaisun. 

Lähijakson muissakaan treeneissä ei ollut valittamista, Pimu ilmaisi hajun hyvin ja tarkasti. Ohjaajalla taas usko meinasi loppua, kun koira vaikutti olevan lenkillä, mutta hajun bongattuaan teki ilmaisun. Ei se nyt auta kuin luottaa koiraan ja harjoitella näitä sokkoja.

Loppuun vielä muutama keskustelemamme asia, jotta säilyy muistissa jatkossakin:

-Älä nillitä etsinnässä ilmaisun laadusta, kuten kestosta, vaan korjaa sitä erillissä harjoituksessa. Esim lähetä helpolle hajulle ja siinä koiran ilmaistessa anna häiriötä. Mikäli koira nousee, niin pysähdy ja odota että ilmaisee taas, sitten voi liikkua ja antaa häiriötä.

-Etsintöihin (tosi) sitten, kun olet valmis lyömään rahaa vetoa siitä, että koirasi löytää jonkun muun tekemät piilot. :) Eli sokkoja paljon ja niiden pitää löytyä.

-Etsinnässä mikäli nousee ilmaisun jälkeen ja tulee hakemaan palkkaa, niin älä palkkaa luoksetulosta, vaan heitä palkka sinne, missä ilmaisi.

-Opeta sisäetsinnöissä käytävät yms portaikot koiralle erikseen, muuten eivät.välttämättä yhdistä niitä etsintään, vaan juoksevat ohi.

Yhteenveto koulutuksesta

Vahvisteet:

Ilmaisut:
-Rulla 218
-Kumartaminen 84

Yhteensä 302 ja tähän päälle yleistäminen.

Vihjeen liittäminen eli ilmaisun liittäminen hajuun: 102
(Tähän ei ole tietenkään ole laskettu mukaan erottelua, jossa hajulle tulee lisää vahvisteita.

Erottelu 941

Yhteensä 1345

Aika:

Ilmaisut
-Rulla 18 minuuttia
-Kumartaminen 6 minuuttia

Yhteensä 24 minuuttia

Vihjeen liittäminen 13 min 5 s.

Erottelu: 166 min 30 s. eli 2h 46 min 30 s

Yhteensä 3h 23 min 35s

Etäjakso 7 treenit

19.10. Hyrrä. Alkuun melkoisesti kierroksia, ilmaisee vääriä, mutta kun ei saa palkkaa, niin alkaa keskittyä. Vikassa setissä ärsykekontrollia, ei ilmaise vääriä heti, mutta "ajan" valeen esiin odottelemalla ja saan niitä pari. Sammuttamisen jälkeen ei valeita.

17.10 Peltotie kodin lähellä. Hajulle noin 10m. Lähetyksen jälkeen tekee ilmaisun heti, tulkitsen valeeksi. En palkkaa ja lähtee lujalla vauhdilla eteenpäin. Ylittää hajun ja tekee ilmaisun.

13.10: Askola kk. Hajulle matkaa hieman alle 10m. Lähetyksen jälkeen tutkii tarkasti pensaita ja maata, lenkkeilee siis. Kuitenkin hajun löydettyä ilmaisu. 

11.10: Kotitie. Haju taaskin hieman kauempana, noin 7m päässä. Ilmaisee hajun muutaman metrin päässä ja palkkaan. Vähän silti mietitytti, että onko vale?

10.10: Myrskylä ABC. Ensimmäinen kerta, kun haju on hieman kauempana lähetyksestä. Pimu selkeästi lenkkeilee hieman ja muut hajut kiinnostavat, mutta kuuman hajun löytäessään ilmaisee.

8.10: Pukkila siwa ja kotitie

6.10: Kotitie. Kulkee hajun yli ja ilmaisee heti.

4.10: Orimattilan TK. Kaksi piiloa, ensimmäisessä tarjoaa valetta heti. Sitten menee nuuskimaan muita hajuja, mutta lopulta ilmaisee. Tokassa hajut kiinnostavat enemmän ja piilo jää löytymättä.

29.9: Pukkila ABC. Muut hajut kiinnostavat, mutta ilmaisee hajut tsekattuaan. Ensimmäistä kertaa laimeampi vesi käytössä.

Orimattila Lidl. Melkoisesti häiriötä, paljon kiinnostavia hajuja, mutta hetken haisteltuaan malttaa keskittyä oikeaan tehtävään ja ilmaisee.

28.9: Pukkila terveyskeskus parkkipaikka. Lähetyksestä suoraan hajulle. Välimatkaa muutama metri.

Pukkila terveyskeskus kävelytie. Lähetyksen jälkeen alkaa nuuskia muita kiinnostavia hajuja, lopulta lähtee etenemään. Menee hajun yli ja ilmaisee n. 1 m päästä.

Pukkilan kirjasto. Lyhyeltä matkalta lähetys, menee suoraan hajun päälle ja ilmaisee.

27.9: Pukkila terveyskeskus. Haju kaadetaan nurmelle, mutta lähtee valumaan asfalttitielle. Lähetys muutamasta metristä. Lähetyksessä sinkoaa taas melko lujasti ja tekee laajaa lenkkiä. Annan kuitenkin tarkastaa ja lopulta päätyy tutkimaan hajun viereistä puuta. Sen jälkeen huomaa hajun, nuuskii lätäkköä ja ilmaisee.

Pukkilan kirjasto. Kivetyspohja, ns. käytävä ulkona. Lähetys muutamasta metristä. Haju kaadettu rappuritilän alle. Lähtee innokkaasti matkaan, menee hajun ohi ja samalla hetkellä kääntyy kohti ja ilmaisee. Tämä oli hieno. :)

26.9: Orimattila Tokmanni. Nurmikaistale kävelytien vieressä. Lähetys muutamasta metristä. Lähtee lähetyksestä sinkoamaan ihan toiseen suuntaan. Otan lähetyksen pari kertaa uusiksi ja lähtee oikeaan suuntaan. Ympäristön hajut kiinnostavat, mutta ilmaisee hajun törmätessään siihen.

Orimattila Lidl. Nurmikaistale kävelytien vieressä. Lähetys muutamasta metristä. Vieressä myös kivi ja pensas, jossa paljon hajuja. Ensin jämähtää tutkimaan kiveä, ilmeisesti yleinen pissapaikka. Lähtee etenemään lopulta ja tutkii pensaan tarkasti. Haju löytyy ja ilmaisee.

24.9: Pukkilan Siwa. Hiekka-alue asfalttitien vieressä. Lähetys muutamasta metristä. Haju löytyy heti.

Pukkilan Sale. Kivetys kävelytien vieressä. Lähetys muutamasta metristä. Menee aluksi haistelemaan hajun vieressä olevaa puuta, mutta sen jälkeen ilmaisee hajun, Ihmishäiriö mukana.

23.9: Eläinhoitolan piha, nurmikko. Lähetys muutaman metrin päästä. Alkuun säntää haistelemaan muita hajuja ja aikaa kuluu jonkin verran. Sitten löytää hajun ja ilmaisee.

Myrskylän TK: Nurmikkoalue kävelytien reunassa. Lähetys muutamasta metristä. Menee taas aluksi haistelemaan jotain muuta, mutta löytää melko nopeasti hajun.

7 Lähijakso

Ensimmäisen päivän treenimenestyksellä ei oikein päästy juhlimaan. Ei sujunut ei, koira taas rikki. :D

Kuva: Keijo Kodis

Treeniin otin kolme piiloa. Kävin kaatamassa veden ennen kuin otin Pimun ulos autosta, koska näin olimme tehneet viimeisimmässä kotitreenissä. Lähetin Pimun etsimään, mutta kierroksia oli melkoisesti. Pyöri ympäri aluetta ja meni pari kertaa piilon yli, mutta ilmaisua ei tullut. Päätin viheltää pelin poikki ja ottaa uuden lähetyksen. Lisäsin myös vettä samaan kohtaan ja Pimu sai nähdä. Nyt sujui hyvin ja meni heti hajulle ja ilmaisi.

Toisen piilon teimme erilaiselle pohjalle, ns. metsään. Pohja siis hyvin erilainen kuin ensimmäisessä. Avustaja kaatoi veden ja Pimu sai katsoa. Lähetin koiran, mutta tuntui olevan lenkillä. Muut hajut kiinnostivat, mutta vesi ei. Lopulta vihelsin taas pelin poikki, sillä ei sujunut. Ilmeisesti maasto oli liian hankala, paljon muiden koirien hajua ja tietenkin muita hajuja.

Kuvat: Keijo Kodis

Tiistaina kokeilimme treenikaverin ideaa, eli väriainetta kastelukannuun ja vettä perään. Suurempi lätäkkö etsittävänä ja luonnollisesti enemmän hajua. Ensimmäisellä lähetyksellä ei sujunut, vauhtia liikaa ja moodi työskentelyyn väärä. Uusi lähetys eri suunnasta ja sitten toimi paremmin. Bongasi hajun ja ilmaisi.

Tokassa piilossa sujui paremmin, ilmaisi noin 1,5m sivussa, mutta haju varmasti kulkeutui sinne.

Viimeisessä paukutti taas valeita heti alkuun, jotka jätin huomiotta. Lopulta lopetti "sekoilemisen" ja lähti kohti hajunlähdettä ja ilmaisi ihan vieressä.

Seuraavassa treenissä sitten enemmän aidon tuntuista tilannetta jäljittelemään, eli haju tien vierelle.

No eipä sitten päivän toinenkaan harjoitus toiminut. Koira oli taas tekemässä kaikkea muuta, säntäili ympäriinsä ja piilot jäi löytämättä. Palasimme harjoituksessa taaksepäin, lähetys aivan vierestä, muutaman metrin päästä. Ekalla toimi oikein, toisella jäi taas ilmaisuun kiinni ja tarjosi sitä useasti. Lopulta otti hajun ja ilmaisi.

Kuvat: Keijo Kodis

Nyt sitten otamme yleistyksiä eri ympäristöissä, lyhyellä välimatkalla, jotta mielenkiinto hommiin säilyy, eikä ympäristön ärsykkeet mene edelle.

Jakson vikan treenin päätin suorittaa labrassa metallihyrrässä. Pimu oli hieman turhan kierroksilla, kun tajusi, että päästään taas pitkästä aikaa hyrräilemään. Valeita tuli, mutta itse ajattelen sen menevän innostuksen piikkiin, koska tarjosi ilmaisua todella usein. Hajun kuitenkin näytti selkeästi tunnistavan, sillä reaktio kuumaan oli ihan erilainen kuin häiriöhin. Nyt sitten vaan kotitreeneihin taas hyrrä mukaan ohjelmistoon, esim 1 x viikko, niin pysyy touhu koirasta vähemmän jännittävänä. Tosin hyvähän se on, että intoa piisaa.

Etäjakso 6 treenit

18.9: 
Yksi piilo, tyyni sää. Annan käskyn, lähtee täysiä eteenpäin, sitten äkkistop, kääntyy ympäri ja menee hajulle ja ilmaisee. Hyvä treeni, vaikka hieman vauhdikas.

17.9:
Yksi piilo, lähetyksen jälkeen kulkee hajun yli, bongaa sen ja ilmaisee. Ei valittamista.

16.9:

15.9:

14.9:
Kaksi piiloa, vedet viety samalla kertaa koiran näkemättä, tyyni sää. Ekaa ei löydy millään, keskittyy enemmänkin syömään omenoita maasta, Tokalla lähtee pyörimään ympäriinsä, tarjoilee ilmaisua useasti, kunnes menee hajulle ja ilmaisee. Kokeillaan vielä loppuun ensimmäistä piiloa, mutta jää löytämättä. Koira irti tässä treenissä.

13.9:
Kolme piiloa. Ekassa käveli suoraan hajun yli ja ei löytöä, jäi vain pyörimään omiaan. Kutsuin luokse ja otettiin uusi lähetys. Tällä kertaa piilo löytyi. Tokassa taas pyörimistä, mutta piilo löytyy. Vikassa taasen jää löytymättä, menee mm syömään marjoja pensaasta ja keskeytän treenin. Ei nyt oikein ole sujuneet nämä viimeisimmät harjoitukset, ilmaisutkin hieman epäilyttävät, koska monesti tarjoaa sitä vaikka haju olisi kaukana, vaikka nyt tekikin sen hajun lähellä.

11.9:
Eka treeni niin, että haju tiellä hieman kauempana meistä. Annan käskyn, mutta ei oikein tajua lähteä etenemään tiellä. Lopulta lähtee liikkeelle, mutta hakeutuu mielummin viereiselle pellolle haistelemaan. Työskentely vähän epäilyttää ohjaajaa, etsiikö oikeasti, vai tekeekö omiaan. Lopulta menee hajulle ilmaisemaan. Tokassa kokeilin kylmää vettä, ei mitään reaktiota, vaikka käveli yli.

8.9:
Kaukolämpövesi loppui ja vasta huomenna saamme täydennystä. Kokeilin piiloja pelkällä pyraninvedellä, mutta ei löytöjä. Kaksi piiloa. Videota en nyt jaksa ladata tänne, koska kuvassa pelkkää pyörimistä ja lenkkeilyä, koska piilot jäi löytämättä.

7.9:

Ensimmäinen kerta, että Pimu ei nähnyt, kun kaadoin veden. Liina myös vaihtui pidempään. Ekassa lähetyksessä kaksi valetta heti lähtöön. Ilme sellainen "kelpaako tää, no entäs tää?". Tuuli myös melkoisen lujasti selkäni takaa, joten haju kulkeutui juuri toiseen suuntaan. Valeiden jälkeen keskittyi ja bongasi hajun hienosti. Tokassa myös hyvää työskentelyä.

3.9:

Melkoisesti oli koirassa intoa, vauhtia riitti. Tuuli kevyt myötätuuli. Kaksi piiloa, näki "piilotuksen". Ensimmäistä kertaa pelkkä kaukolämpövesi ilman pyranin vahvistusta. Tokassa mielestäni otti ämpärin kohteeksi piilolle, mutta sen jälkeen ilmaisi oikean kohdan.

1.9: 

Kaksi piiloa, sai katsoa veden kaatamisen. Ekassa ei mielestäni ilmaissut hajua, vaan enemmänkin kokeili saisiko palkan. Tuuli oli kyllä vastatuuli, että periaatteessa on voinut hajunkin saada, mutta jotenkin vaikutti ihan muulta. Kivasti kyllä paikansi kohdan, kun en palkannut. Tokassa taas ei mitään sanomista.

30.8:

Kaksi piiloa, näki kaatamisen. Lähetyksissä ekassa aavistus vastatuulta ja tokassa myötätuulta, mutta aika tyyni keli kyllä. Tämäkin treeni hieman sähellystä, keskittyi mm heinänsyöntiin enemmän. Varmaankin juoksu vaikuttaa asiaan.

28.8:

Kolme piiloa, sai edelleenkin katsoa kaatamisen. Ei kovin onnistuneet treenit, paljon oheistoimintaa ja ns. "lenkkeilyä". Lähetykset vastatuuleen. Ohjaajan moka yhdessä lähetyksessä, kun jätin kattilan lähelle. Sinnehän se meni ja ilmaisi ja pitihän se toki palkata.

27.8:

Kaksi piiloa, koira sai katsoa veden kaatamisen. Lyhyt välimatka lähetyspaikalta hajulle, ehkä parisen metriä. Lähetys melkein vastatuuleen. Illalla uusiksi ja vesi nurmikolle.

Treenisuunnitelmaa ulkoharjoituksiin

Nyt olisi tämän jakson tavoitteena saada koira etsimään hajua maasta, joten päätin tehdä hieman suunnitelmaa miten etenemme harjoituksissa. Kullaalla tuli todettua, että hajun siirtyminen purkista maahan ei olekkaan koiralle ihan yksinkertainen asia, joten täytyy nyt edetä pienin askelin.

Alkuun treenit niin, että Pimu saa katsoa, kun kaadan veden. Välimatka pidetään aluksi melko lyhyenä, jotta saadaan paljon onnistumisia ja sitä kautta vahvisteita. Matkaa pidennetään maltillisesti. Lisäksi tuulen suuntaan kiinnitetään huomiota ja ainakin aluksi lähetän koiraa mieluiten vastatuuleen, jotta hajun löytäminen on helpompaa. Taitojen karttuessa sitten lähetykset myötä- ja sivutuuleen.

Veden kaatamista ajattelin häivyttää hakutreenistä tutulla harjoituksella, jossa koira viedään hetkeksi pois, kun se on nähnyt kaatamisen. Lopulta koko katsominen poistetaan, kun Pimulle on muodostunut mielikuva tehtävästä.

Lisäksi vesi on nyt alkuharjoituksissa vahvistettu pyraninilla ja sekin täytyy jossain vaiheessa jättää pois. Tämä sen jälkeen, kun piilot alkaa löytyä hyvin. Tässäkin voi sitten soveltaa näitä alkukoulutuksen oppeja, eli taas lyhyempää välimatkaa ym.

Tässäpä onkin nyt hommaa hetkeksi, suunnitelmaa päivitetään tarvittaessa.

Kuudes lähijakso

Kylläpä aika kuluu nopeasti, vastahan koulutus alkoi ja nyt olimme jo kuudennella lähijaksolla. Enää kolme jäljellä ja homma olisi taputeltu. Aamu alkoikin kurssitovereiden kanssa tätä päivitellessä ja melkoisen tylsältä tuntuu, että kohta ei enää Kullaalle palata.

Harjoitukset startattiin tuttuun tapaan siitä, mihin viimeksi jäimme etäjaksolla. Päätin ottaa Pimulle kolme piiloa, koska en osannut yhtään aavistella miten koira käyttäytyy treenitilassa, kun ollaan vaan hyrrällä treenattu.

Ensimmäinen piilo oli kukkapurkissa, joka oli käännetty ylösalaisin. Pimu lähti käskystä etsimään, mutta jämähti kiinni metallihyrrään, koska sitä olimme viime jaksolla tehneet. Sain siis tyylikkäitä ilmaisuja tyhjille purkinpaikoille. Muutin hieman omaa sijaintia ja Pimu tajusi lähteä tutkimaan tilaa muualtakin. Kävi muutamaan otteeseen hajulla, mutta poistui ilmaisematta. Vauhtia oli melkoisesti ja sitä myöten etsiminen melkoista sähellystä. Lopulta hieman rauhoittui ja ilmaisi oikean. Hetki tähän kului ja ohjaajallakin hiipi pieni hermoilu esiin.

Seuraava piilo oli harkon sisällä ja päälle oli laitettu muovipussi estämään näköyhteys purkkiin. Tässäkin lähetyksessä koiralla oli melkoisesti kierroksia, mutta alkoi jo etsiä paremmassa moodissa ja lopulta bongasikin hajun.

Kolmas piilo olikin sitten oikein mallisuoritus. Haju oli piilossa seinän ja harkkokasan välissä. Tässä vaiheessa nenä tuntui olevan auki, kun pahimmat höyryt oli päästelty pihalle ja Pimu meni suorinta tietä hajulle ja teki ilmaisun.

Näin jälkeenpäin ajateltuna piiloja olisi voinut olla vielä yksi, sillä alun etsintä tuhrautui hieman ylimääräiseen sekoiluun löydöstä huolimatta. Pimu on luonteeltaan melkoinen tättärä ja vielä tässä vaiheessa koulutusta etsintä ei suju noin korkeassa vireessä. Hyvä treeni kyllä silti ja olin tyytyväinen.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen tuli ilmi, että olimme jo treeneissämme tehneet myös etsintää, joka tietysti on totta. Toisaalta homma on ollut myös yleistämistä siltä osin, että koira on tajunnut, että se hyrrä ei ole se ainoa etsintäpaikka. Kuitenkin etäisyyttä olisimme voineet kasvattaa niin, että lähetän koiran kauempaa esimerkiksi niille ämpäreille ja odotan ilmaisun siellä kaukana. Lisäksi häiriönsiedätystä purkkiradalla niin, että itse tekee jotain ja koiran tulee ilmaista silti. Pallohullulle esimerkiksi niin, että kun ilmaisee, niin kaivaa taskusta narupallon ja alkaa heilutella sitä samalla, kun lähestyy koiraa, Mikäli koira ei pysy ilmaisussa, niin sitten odotetaan, kunnes ilmaisee taas ja sama homma käyntiin. Sitten vaan pallo palkaksi, kun koira kestää lähelle tulemisen. Meillä se varmaan olisi sitten namin heiluttelua.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Tokalla kierroksella treeni muuttui niin, että kaadoimme vettä maahan ja katsoimme tajuaako koira homman. No eipä tajunnut, kuten arvelinkin. Jätin Pimun odottamaan ja annoin sen katsoa, kun kaadoin vettä maahan. Sitten lähetin koiran hommiin. Vesi maassa ei aiheuttanut ilmaisua, vaan Pimu tuntui etsivän niitä pirun purkkeja, kuten arvelinkin. Päädyin sitten kehumaan, kun haistoi oikeasta kohtaa ja näin sain ilmaisun esiin. Treeniä jatkettiin sitten näin, lähetyspaikan suuntaa vaan vaihdettiin. En kyllä usko, että Pimulla oli harmainta aavistustakaan tämän treenin ideasta ja mm. tarjosi ilmaisua ihan itsenäisesti ilman kohdan haistelua. Ei ole helppoa tämä homma, ei.

Huomenna jatketaan sitten samalla jutulla, tosin ajatuksena on kaataa vettä hieman kovemmalle alustalle, kuten asfaltille, josta se ei imeydy niin nopeasti. Kyllä tässä taas näkee niin hyvin sen paljon puhutun purkkiehdollistuman, No mutta mielenkiintoistahan tämä on kuin mikä, kun ei ihan helpolla pääse. Täytyy taas vaan luottaa sitkeään harjoitteluun, vaikka se välillä tuntuukin niin loputtomalta.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Tiistaiaamuna suunnitelmat harjoituksen suhteen muuttuivat. Päätinkin vielä tehdä etsinnän sisätiloissa, tosin uutena asiana piilo, jossa ei ollut ollenkaan omaa hajuani. En siis koskenut mukeihin missään vaiheessa ja myös muovimukit oli lainattu kurssikaverilta, jotta hajuani ei varmasti olisi. Kotitreeneissä harjoittelen ilman avustajaa, joten purkeissa on pakostikkin omaa hajuani. Miestä tietenkin voisi käyttää apuna, mutta sekin olisi melkoisen tuttu haju koiralle. Lisäksi oli tarkoitus häivyttää itseäni taka-alalle etsinnästä ja pysytellä kauempana koirasta. Myös palkan yritin toimittaa ilmaisupaikkaan heittämällä, jotta paikka vahvistuisi entisestään ja koiralla ei olisi mitään tarvetta nousta vastaan,

Ensimmäinen piilo oli harjoitustilan päädyssä, keskellä olevassa harkossa. Päällä oli näköyhteyden estämiseksi ämpärinkansi. Pimu tuntui taas jumiutuvan metallihyrrään ja teki sille myös ilmaisuja. Lopulta piilo löytyi ja sain palkan heitettyä, tosin heitto ei ollut mikään paras mahdollinen.

Toinen piilo oli lattianpesuämpärissä, päällä jonkinsortin siivousliina. Tämäkään piilo ei ollut helpoin, hyrrä kiinnosti edelleen, mutta lopulta jemma löytyi ja ohjaajakin sai nappiheiton palkan toimittamisessa.

Kolmas piilo oli seinään nojaavan peilin takana, kuitenkin ihan peilin reunalla. Olimme tehneet samantyyppisiä piiloja myös kotona, mutta jostain kumman syystä tämä ei löytynyt. Otin Pimun hetkeksi tauolle ja sitten otin uuden lähetyksen. Pimu tarjosi kuitenkin heti ilmaisua ja jäi siihen asentoon. Kun en reagoinut mitenkään, niin haukahti kerran. Tässä vaiheessa päätin, että koira pois treenistä, koska se vaikutti väsyneen. Treeni oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä, vaikka yksi piilo jäi löytämättä. Syynä saattoi olla se, että piilot eivät olleet minun hajuisia tai sitten vesi oli jo viilennyt ja hajulla kesti kauemmin nousta koiran nenän ulottuville. Kerran Pimu tosin piilolla vähän käväisi, kääntyi kohti tuijottamaan, mutta ei ilmaissut.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Ruokatunnin jälkeen harjoitus siirrettiin ulos ja päätimme kaataa kaukolämpöveden lisäksi kiehuvaa vettä ja väriainetta maahan lätäköksi. Siitä tulikin mahtavan vihreä ja suuri, eli hajua varmasti oli. Touhut aiheuttivat kaikissa hieman hilpeyttä, kun ensin jauhetta ripoteltiin maahan ja perään vettä vedenkeittimestä. Ei kun vaan koira sitten hommiin. Tämä olikin Pimulle helpompi, meni nuuskimaan lätäkköä, josta kehuin ja tarjosi ilmaisun. Otimme muutaman lähetyksen eri suunnista ja sain myös spontaanin ilmaisun ilman kehumista. Huomasimme kuitenkin, että lätäkkö ei jaksanut kamalasti kiinnostaa, kun se oli kerran löydetty. Tämä oli havaittavissa myös kurssin toisella koiralla.

Päivän kolmanteen harjoitukseen muutimme suunnitelmaa siten, että lätäköitä oli kolme. Ensiksi kävimme testamaassa tuon aikasemman ison lätäkön, mutta se ei juurikaan kiinnostanut Pimua. Kerran meni sitä tutkimaan, mutta raapi muutaman kerran ja se oli siinä. En sitten jäänyt jankkaamaan, vaan siirryimme seuraavaan, huomattavasti pienempään lätäkköön.

Pimu lähti mukavasti etsimään, mutta vesi ei saanut siinä edelleenkään mitään reaktiota. Sama tapahtui myös kolmannella. Päivän vika treeni päättyi siis siihen, että koiraa ei vahvistettu mistään. Hieman tylsää ehkä, mutta näin voi toki käydä myös oikeassakin etsinnässä. Täytyi vain hyväksyä, että nyt ei löytynyt ja se siitä. Mikäli koiraa sortuu auttamaan, niin kaivaa vaan kuoppaa itselleen. Kaukalömpövesi on havaittu kouluttajiemme toimesta (ja tietenkin myös omasta) melkoisen vaikeaksi hajuksi oppia. Ei siis pidä antaa tämän masentaa, vaan jatkamme sitkeästi harjoituksia ja luotan siihen, että homma lähtee taas sujumaan.

Torstaina suunnitelmissa oli, että treenaisin labran puolella ja testaan minderia palkkaukseen. Ajatuksena oli siis vahvistaa sitä, että koira ei välitä ohjaajasta, koska tavoitteena on itsenäisesti työskentelevä koira. Suunnitelma kuitenkin muuttui ja päätimme jatkaa vedellä "läträilyä" ulkona.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Aikaisemmin olimme ottaneet ulkotreenin niin, että avustaja kaataa veden maahan ja me Pimun kanssa katsoimme. Se ei kuitenkaan ollut kovin toimiva idea, joten hommaa muutettiin niin, että Pimu katsoo ja minä kaadan. Lisäksi avustaja piti koiraa liinasta ja se sai hieman vetääkkin minua kohti, jotta saadaan viettiä hieman nostettua. Tämä toimikin paremmin ja kolmella eri lähetyksellä piilo löytyi.

Iltapäivän treenissä oli neljä lähetystä ja sama suunnitelma. Kaksi ekaa meni oikein hienosti, mutta kolmannessa ja neljännessä homma ei toiminut. Pimu näytti olevan "lenkillä", eikä mielestäni etsinyt hajua. Lisäksi toinen piilo oli erään kohteen luona ja siinä selkeästi Pimu näytti menevän taas purkkimoodiin ja tutki, josko purkkeja löytyisi. Homma puhallettiin poikki ja koira laitettiin autoon. Siinä olikin sitten meidän treenit tämän lähijakson osalta.

En tiedä mikä aiheutti koiran sekoilun tuossa treenin lopussa. Ehkäpä se oli jo väsynyt, koska olihan meillä taas pitkä jakso takana. Lisäksi juuri alkanut juoksu saattoi myös sekoittaa päätä ja muut hajut kiinnostivat maassa enemmän. Lisäksi ympäristössä on paljon muiden koirien hajuja, jotka varmasti ainakin näissä ensimmäisissä ulkoharjoituksissa häiritsevät.

Hyvä jakso silti kaikenkaikkiaan ja taas riittää hommia paiskittavaksi etäjaksolle. Ohjaajalla myös flunssa teki tuloaan ja kotiin saapuessa olinkin melkoisen poikki. Perjantai huilataan treenihommista ja lauantaina aloitamme taas harjoitukset.

Yleistäminen

Etäjakson aiheena meillä oli yleistää hajua, eli hankkitua purkkiradasta eroon, jotta koira oppisi etsimään hajua myös muualta. Nämä harjoitukset lähtivät jakson lopussa ihan mukavasti etenemään, joskin alku oli melkoista takeltelua. Päätin kirjoittaa pienen yhteenvedon harjoituksista, sillä varsinaisia vahvistetaulukoita ei pysytynyt käyttämään erilaisen harjoituksen vuoksi.

Aluksi homma aloitettiin siirtelemällä purkkirataa eri huoneisiin ja myös ulos. Sen jälkeen radasta luovuttiin ja purkit piilotettiin, tosin tässä vaiheessa vielä melko purkkiratamaisesti. Itse käytin mm autonrenkaita sekä lasten hiekkaämpäreitä, jotka oli aseteltu lähekkäin. Näissä erona hyrrään oli kuitenkin se, että koira ei nähnyt purkkeja. Tässä vaiheessa tämä jo koulussa mainittu "purkkiriippuvuus" alkoi näkymään. Pimu ilmaisi myös niitä vääriä.

Seuraava askel oli se, että käytin edelleen selkeitä kohteita, kuten ämpäreitä tms, mutta ne eivät olleet enää mitenkään symmetrisesti, vaan ripoteltuna ympäriinsä. Sen jälkeen aloin myös vähentämään näitä selkeitä kohteita ja piilotin purkkeja ruohikon tms sekaan, Alkuun piilot olivat melko helppoja, mutta pikkuhiljaa Pimu alkoi käyttää nenäänsä ja piiloja pystyi vaikeuttamaan. Edelleen ongelmana oli muiden purkkien ilmaisut, mutta onneksi ne vähenivät treenien myötä.

Huomasin, että etsinnät sujuivat paremmin pienemmässä tilassa, kuin vaikkapa pihalla. Tämä tietenkin on ihan selvää, koska pienemmällä aluella tilaa on vähemmän ja samoin myös etsittävää aluetta.

Toinen huomio oli myös tämä jo mainittu purkkikoukku. Saadessaan kuuman hajun nenäänsä Pimun oli pakko kaivaa purkki kuononsa lähelle ennen ilmaisua. Ensimmäisessä harjoituksessa, jossa estin tämän kohteelle pääsemisen ei ilmaisua aluksi tullut. Koira kävi hajulla, etsi, mutta poistui kun purkkia ei löytynyt. Palasi kuitenkin nopesti takaisin ja rohkaistui ilmaisemaan. Tämän jälkeen lamppu tuntui syttyvän paremmin ja nenä aukesi entisestään.

Ennen tätä koiran "valaistumista" häiriöpurkit olivat olleet enemmän esillä juurikin siksi, että tajuaisi etsiä hajua, eikä vaan niitä purkkeja. Koska Pimu tuntui tajunneen homman päätin, että nyt myös häiriöt piilotetaan kunnolla ja katsotaan mitä tapahtuu. Näissä Pimu meni vielä jonkin verran halpaan, mutta silti oikea haju tuntui menneen jakeluun paremmin.

Jakson alkupuoli oli siis melkoista pään hakkaamista seinään, koska aluksi koiralle kelpasi purkki kuin purkki. Ohjaaja oli jo melkoisen epätoivon partaalla, mutta taas nähtiin, että täytyy vaan jatkaa sitkeästi, niin homma alkaa taas hetkeksi toimia. Sitten onkin taas vuorossa uusi pudotus maanpinnalle, sillä meillä oli taas vuorossa lähijakso ja uudet kujeet koiralle sekä ohjaajalle.

Viides lähijakso

Lähijakson ensimmäinen treeni sujui Pimulla varsin mukavasti. Ensimmäinen ja viimeinen sessio meni ilman virheitä ja onnistumisprosentti oli 100. Keskimmäisessä tuli yksi vale heti aluksi, mutta sen jälkeen homma toimi.Onnistumisprosentti tässä sessiossa oli 87,5%. Häiriöhajuina meillä oli ihmisen haju, käpy ja varis. Seuraavaan treenin siis muutoksia uuden hajun muodossa.

Keskustelimme myös Pimun valeilmaisukäytöksestä. Olen huomannut, että yksi väärä aiheuttaa monesti ketjureaktion ja koira hätääntyy ja kokeilee ilmaista kaikkea. Mikäli näin käy jatkossa, niin minun täytyy mennä Pimun luo, ottaa pannasta kiinni ja odottaa rauhoittumista. Sitten taas jatketaan hommia. Ajatuksena tässä on se, että koira oppisi, että pitää rauhoittua, jos tulee virhe, eikä hätääntyä ja alkaa arpomaan.

Toinenkin treeni sujui varsin mallikkaasti. Uutena häiriönä oli lemmikkikani kävyn tilalla. Kahdessa ekassa sessiossa onnistumisprosentti oli 100, joten vikassa testasimme ärsykekontrollia. Myös tässäkään treenissä valeita ei tullut, joten huomiselle pitää taas suunnitella jotain muuta. Hyvä päivä!

Keskiviikkona otimme harppauksen eteenpäin ja oli vuoro kokeilla isoa metallihyrrää. Koska viime jaksolla sen kokeilu ei ollut mikään kovin onnistunut, niin tämä tietenkin jännitti ohjaajaa melkoisesti. Viimeksi Pimu ilmeisesti ajatteli, että homman tarkoituksena on haistaa hyrrän reikää ja mennä maahan. Teki se sitä nytkin aluksi, mutta tuntui sen jälkeen hoksaavan, että haju on tässäkin se juttu. Koira pidettiin liinassa, jotta saadaan hallittua sen toimintaa.

Hyrrässä on metallilevy, jossa on reikä ja sen takana purkki. Tarkoituksena siis on, että koira haistaa reiän kautta. Yleensä kuitenkin aluksi koirat hakeutuvat levyn taakse ja sitä kautta haistavat purkkia. Siksi koira tarvitsee alkuun ohjausta ja kädellä näytetään oikea kohta.

Aluksi Pimu tietenkin oli pyrkimässä levyn taakse, mutta aika nopesti hoksasi jutun ja lähti kulkemaan ympäri hyrrää edelläni. Itse en saanut pysähtyä missään vaiheessa, vaan jatkoin kävelemistä myös oikean ilmaisun kohdalla. Sitten vasta palkka, jotta ei omalla käytöksellä aiheuteta ilmaisua. Välillä toki tuli myös valeita, mutta loppua kohti ne vähenivät.

Toisessa treenissä mukaan otettiin häiriöhajuksi ihminen, muuten treenissä mentiin samalla kaavalla. Kokeilimme myös sitä, että kävelin ilmaisun jälkeen koko hyrrän ympäri ennen palkkaamista. Se sujui hyvin ja Pimu pysyi maassa paikallaan.

Kolmannessa treenissä tulikin sitten takapakkia. Koira laskettiin hyrrälle vapaana ja Pimu lähti ihan hyvin töihin. Pasmat menivät kuitenkin sekaisin, kun kokeilin taas kävellä ilmaisun jälkeen. Lopulta koira jämähti oikealle purkille, mutta ei ilmaissut, Tämä tuntui myös sammuttaneen intoa ja Pimu poistui useasti hyrrän luota. Epävarmuus näytti iskeneen. Liian suuri harppaus selkeästi ja huomenna palaamme taas siihen, että koira on hihnassa.

Viimeisenä treenipäivänä ilmaisu onneksi löytyi, mutta sitten ilmaistiinkin kaikki hyrrässä olevat purkit. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, että edellisen päivän mokailu ei tappanut intoa, vaikka hieman "rikki" tässä mentiinkin. :D

Etäjaksolle saimme tehtäväksi yleistää treeniä, eli siis alkuun siirtää hyrrää eri paikkoihin, esimerkiksi ulos. Lisäksi koko hyrrästä pitäisi päästä eroon ja alkaa piilottelemaan purkkeja, jotta koira ymmärtäisi hajun olevan se juttu. Valitettavasti purkkien kanssa pelatessa eläimet myös alkavat fiksoitua purkkeihin ja siitä pitäisi päästä eroon.

Aluksi purkit piilotetaan helppoihin paikkoihin, esimerkiksi häiriöpurkit esille ja kuuma hieman piiloon. Lopulta sitten kaikki piiloon, jotta haju olisi se juttu. Pelkkä kuuman piilottaminen ei kuitenkaan käy, vaan koiralle tulee olla verrokkina myös tyhjä, koska taas jälleen se haju on se juttu.

Lisäksi koiraa tulisi siedättää omaan liikkumiseen, sekä totuttaa työskentelemään liinassa. Hommia taas riittää ennen seuraavaa lähijaksoa. Videoita ja kuvia jaksolta lisäilen hieman myöhemmin.

Mietteitä etäjaksolta

Kaukolämpövesi on vaikuttanut melko hankalalta hajulta koiralle. Onneksi vihdoin ja viimein tuntuu, että Pimulla on alkaneet palaset loksahdella kohdalleen ja haju löytyy. Olen jo kyllä aikaisemminkin huomannut, että koira tuntee hajun, mutta silti hommassa on ollut jotain pielessä. Nyt kuitenkin valeilmaisujen määrä oli vähentynyt ja Pimu sietää häiriöhajuja paremmin. Vahvistetaulukoita tutkimalla olen huomannut, että uusiin häiriöihin menee keskimäärin kaksi treeniä, kunnes onnistumisprosentit kunnossa. Kokonaan valeista ei silti oltu päästy, mutta selkeää edistymistä on tullut ja välillä olemme jopa saaneet session onnistumaan ilman yhtäkään virhettä. Yleensä niitä tulee kuitenkin noin yksi per sessio.

Lopulta kuitenkin hommat alkoivat edetä niin mukavasti, että pääsimme testaamaan ärsykekontrollia. Harjoitus sujuikin yllättävän hyvin, eikä valeita tullut ollenkaan. Silti välillä koira ei malta mieltään ja tämän jälkeen välillä on tullut virheilmaisuja, tosin melko vähän kuitenkin, ei edes joka treenissä ja jos tulee niin yleensä yksi. Alla video ärsykekontrollin testauksesta.

Olen mielestäni huomannut, että valeet liittyvät selkeästi huonoon mielentilaan. Jos koira on liian innoissaan, niin homma ei tietenkään pelaa niin hyvin. Monesti myös se yksi virhe aiheuttaa perättäisten virheiden sarjan. Pimu selkeästi paineistuu/hämmentyy väärästä ja alkaa kiireellä ehdottelemaan oikeaa, eikä malta haistaa kunnolla.

Kehitystä on kyllä mielestäni tullut paljon tämän etäjakson aikana, vaikka välillä kyllä ohjaajan usko hommaan meinasi loppua. Toisaalta on hyvä, että en ole ihan helpolla päässyt, sillä kyllähän tämä myös opettaa todella paljon. Seuraavan koiran kanssa tiedän, että vaikka homma tuntuisi ylitsepääsemättömältä, niin täytyy vain sitkeästi harjoitella.

Neljäs lähijakso

Neljäs lähijakso aloitettiin hieman jännittyneissä tunnelmissa, sillä edellisestä treenistä oli kulunut jo tovi aikaa sairastelun vuoksi. Lisäksi liikunta oli myös sairasloman takia ollut hyvin vähäistä. Omalta kohdalta ei ollut mitään kovin suuria odotuksia, sillä etäjakson harjoitukset sujuivat mielestäni melko heikosti.

Ensimmäinen harjoitus ei ollut kovin kummallinen, koira arvaili kaikkea ja jäi maahan makaamaan, jos ilmaisi väärää. Yritin kuitenkin olla kehottamatta koiraa hommiin, koska mielestäni etäjaksolla oppi odottamaan käskyä työskennellä, jos arvasi väärin. Aikaa tässä odottelussa tietenkin kului, mutta tärkeämpää mielestäni oli saada koira itsenäisesti jatkamaan. Vire ei mielestäni ollut mikään paras vieläkään. Jostain syystä ei myöskään mennyt ollenkaan oikealle, vaan haisteli ja ilmaisi vääriä. Mikä lie sitten oli syynä?

Iltapäivän harjoituksessa onnistumisprosentit eivät juurikaan parantuneet, mutta mielentila oli paljon parempi, turhan innokas tosin ja meni sen vuoksi ehdotteluksi. Kun keskittyi haistamaan, niin silloin sujui. Pimu oli kuitenkin enemmän se oma itsensä ja valeraskaus on ilmeisesti helpottanut.

Seuraavan päivän harjoitukseen päätin, että otetaan hyrrä täyteen purkkeja ja laitetaan koira töihin. Ehkä arpominen loppuu, kun purkkeja on enemmän ja pääsee helpommalla, kun etsii sen oikean haistelemalla. Nyt pienemmällä purkkimäärällä onnistuminen osuu kuitenkin melko usein, vaikka ei haistaisikaan. Päivän harjoituksessa meillä oli neljä purkkia eli kuuma sekä häiriöinä apila, kivi ja kaarna. Huomenna tuplataan määrä ja laitetaan kahdeksan.

Keskiviikkona aloitimme 8 purkilla, mutta sekään ei ollut ratkaisu ongelmaan. Vale-ilmaisujen määrä kyllä väheni, mutta vahvisteita ei kuitenkaan tullut paljoa. Pimu tuntui jotenkin välttelevän kuumaa purkkia ja jätti sen systemaattisesti välistä. Kaikilla muilla purkeilla kuono kävi, mutta oikealla ei. Mieleen tuli, että onko haju jotenkin vastenmielinen Pimun mielestä.

Päivän toisessa ja kolmannessa harjoituksessa siirsimme purkin isoon hyrrään, jotta nähtäisiin mitä koira tekee. Vältteleekö se tässäkin oikeaa hajua? No ei vältellyt, vaan ilmaisi kaikki reiät. Ilmeisesti Pimu luuli, että homman nimi on haistaa reikää ja mennä maahan. Ei siis kovin onnistunut juttu tämänkää.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Torstain harjoitukseen päätin vetää kaiken uusiksi. Vaihdoin häiriöt uusiin, kuitenkin hieman samantyyppisiin eli tuohi ja joku kasvi, Kolmantena häiriönä ihmisen hajuinen paperi. Veden lämmitin myös, sillä olimme koko viime etäjakson menneet kylmällä. En tiedä oliko lämmitys se juttu, mutta treenit alkoivat mennä paremmin ja koira ei vältellyt purkkia.

Lisäksi pari pientä muutosta treeniin tuli. Aika pidennettiin 45 sekunnista minuuttiin, sillä tuntui, että Pimu teki valeilmaisuja aina session alkuun, kunnes malttoi rauhoittua haistelemaan. Omaa sijoittumistani muutettiin myös ja en enää kävellyt hyrrän taakse, vaan jäin rauhoittumismaton viereen ja koira joutui työskentelemään minusta pois päin. Tämä rauhoitti Pimun työskentelyä tosi hyvin ja kierrokset eivät olleet aloittaessa niin korkeat. Aikaisemmin koira näytti lähtevän tekemään tottista tms, sillä tuli aina tarjoamaan sivulletuloa ja sitten vasta aloitti työskentelyn.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Näihin tunnelmiin oli aika kiva lähteä juhannuksen viettoon ja kohti seuraavaa etäjaksoa. Pääsimme myös tapaamaan uusia tulevia kurssilaisia, sillä heillä oli haastattelupäivä. Lisäksi kerroimme kaikkia asioita liittyen koulutukseen ja haastateltavat saivat esittää meille kysymyksiä.

Seuraavan jakson tavoitteena on saattaa toiminta ärsykekontrolliin, katsotaan miten meidän mimmien käy!

Aina ei suju

Viimeisin etäjakso ei sujunut meillä mitenkään loistavasti. Pimua jo edellisellä lähijaksolla vaivannut valeraskaus ei ottanut helpottuakseen ja treenit olivat kerta toisensa jälkeen yhtä surkeita. Koira oli ihan omissa maailmoissaan ja tyytyi arvailemaan oikeaa purkkia. Mikäli valinta ei osunut oikeaan, niin Pimu luovutti hommat ja jätti yrittämisen siihen. Oikean hajun kyllä tuntui tietävän, välillä tästä nähtiin pieniä valonpilkahduksia, mutta sitten taas pakka levisi. Motivaatio työskentelyyn oli aivan nollassa ja myös muussa arjessa tämä sähikäinen oli melkoisen vetäytyvä, kyyhötti vain yläkerrassa  ja teki pesää.

Hommat saatiin taas hetkesi sujumaan palkkaa vaihtamalla. Otin käyttöön Pimun oman päivittäisen ruoan, jossa oli mm naudanmahaa. Ei kovin houkuttelevaa emännän mielestä, mutta minkäs teet. Treeneihin saatiin lisää virtaa, mutta nyt palkkio oli turhankin kiihdyttävä ja korkea mielentila aiheutti herkästi valeilmaisuja. Olin kuitenkin tilanteeseen ihan tyytyväinen, sillä yritystä piisasi, vaikka hutejakin tuli.

Tämä meidän aikaisempi hajulta pomppaaminen nosti paremmalla palkalla taas päätänsä, syynä myös oma hitaus, sillä kyseistä mössöä ei niin vain taskusta kumihanskoilla kaiveltu. Nyt kuitenkin olin itse fiksumpi ja odotin rauhassa, kunnes Pimu meni uudestaan maahan ja vasta sitten liikuin itse.

Ongelmat eivät kuitenkaan tähän loppuneet, sillä noin viikkoa ennen seuraavan lähijakson alkua huomasin, että koira nuoleskelee takapäätänsä varsin ahkeraan ja myös jotain eritettä valuu. Onneksi sain ajan melkoisen nopeasti, koska olin ihan varma, että Pimulla on kohtutulehdus. Lopulta ultrauksen ja muiden tutkimusten jälkeen paljastui, että kyseessä olikin vaginiitti. Vaikka tämä olikin helpottavaa, niin silti edessä oli tauko treeneihin, kunnes seuraava lähijakso alkaa. Pimulle määrätiin 8 päivän AB-kuuri ja pitkittyneeseen valeraskauteen galastop liuos. Loppu etäjakso menikin sitten lepäillessä, koira parka sai vielä kaulurin riesakseen.

Nyt sitten odotellaan jännityksellä huomenna alkavaa lähijaksoa, sillä en tiedä yhtään miten meidän käy. Koira on ollut treenaamatta ja levossa viikon verran, joten saattaa virtaa löytyä liiankin paljon. Huomenna on myös vika satsi galastoppia, joten toivotaan, että Pimu olisi jo oma itsensä treenihommissa. AB-kuuri jatkuu vielä muutaman päivän, muttase on jo auttanut ja tulehdus hävinnyt.

Kolmas lähijakso osa 2

Seuraavana päivänä jatkettiin harjoituksia, jotka eivät kuitenkaan erottelun suhteen sujuneet meillä hyvin. Valeraskaus teki tehtävänsä ja koira tuntui olevan melkoisen pihalla. Välillä ihan hienosti tuli useita perättäisiä toistoja oikealle purkille, mutta sitten taas pakka levähti käsiin ja koira sortui arvailemaan purkkeja.

Vaikka treenien suhteen ei mitään ihan kummallista tapahtunutkaan koiran osalta, niin tarkkasilmäiset treenikamut bongasivat käytöksestäni erään asian. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota itseeni ja siihen miten toimin erottelun aikana. Vaan eräs asia jäi itseltäni huomaamatta. Jos koira on väärällä purkilla, niin liikun. En sen enempää, kuin vaihdan painoa jalalla, mutta kyllähän Pimu sen huomaa. Tästä viisastuneena seuraavat treenit sujuivat hieman rautakankimaisesti, kun yritin tosissani keskittyä omaan kehoon. Pimu muutenkin työskentelee mieluiten minulle, vaikka purkki pitäisi olla se ykkösasia, joten myös siksi asia on hyvin tärkeä. Kun homma taas alkaa sujumaan, niin alan tottumaan koiraa siihen, että se tekee työtä, vaikka liikkuisin itse kokoajan. Ohjaajan kun kuuluisi hajutyöskentelyssä olla melkoisen olematon koiran mielessä.

Kuva: Keijo Kodis

Teoriatunnilla kävimme läpi ärsykekontrollia, sillä se olisi seuraavan etäjakson tehtävä ja meidän pitäisi tehdä harjoitus koiran kanssa. Treeniparini tosin pääsi jo kokeilemaan sitä käytännössä, sillä heidän erottelunsa sujui hienosti ja me muut saimme samalla hyvän demon liittyen aiheeseen. Lyhykäisyydessään ärsykekontrolli tarkoittaa erottelussa sitä, että koira ilmaisee vain oikean hajun ja mikäli sitä ei ole, niin ilmaisua ei tule.

Yleisellä tasolla ärsykekontrolli (stimulus control) määritellään seuraavasti:

- Toiminta tapahtuu esitettäessä vihje

- Toimintaa ei tapahdu, jos vihjettä ei esitetä

- Toiminta ei tapahdu, kun esitetään aiemmin opittu vihje

- Toimintaa ei tapahdu, kun esitetään tuntematon vihje

Ärsykekontrollia testattessa koiran annetaan ilmaista kuuma muutaman kerran ja sen jälkeen palkkauksen aikana kuuma purkki poistetaan ja katsotaan mitä koira tekee. Tässä vaiheessa ilmaisuja saattaa tulla, mutta ne jätetään huomiotta. Sitten kun koira lopettaa ilmaisemisen, lähtee pois tms, niin oikea purkki lisätään radalle ja koira palkataan sen ilmaisemisesta. Purkin lisäämisen ajankohta on tärkeä, sillä se luonnollisesti toimii palkkiona. Samaa tekniikkaa voi hyödyntää myös myöhemmin, jos joku haju osoittautuu koiralle vaikeaksi häiriöksi etsintätehtävässä. Tämän harjoituksen avulla koira oppii, että vain kuuma on se kannattava asia. Ärsykekontrollia ei kuitenkaan tehdä mitenkään säännönmukaisesti, vaan se on enemmänkin testi.

Kuva: Keijo Kodis

 Pääsimme myös viimein testaamaan Manners Minder palkkausautomaattia. Laite toimii kaukosäätimellä ja napista painaessa laite antaa äänimerkin sekä namin. Minderin avulla koiran työskentelyä saadaan suunnattua pois ohjaajasta päin, sillä ohjaajan rooli on pelkkää napin painamista. Harmillisesti tähän malliin käy vain kuivat namit, joten Pimu ei kokenut hommaa kovin mielekkäänä. Alkuun vaan "naksautin" ja laite antoi namin. Kun Pimu tajusi juonen, niin otin mukaan kosketuskepin ja pelailimme hetken. Melkoisen äänekäs laite on kyseessä, joten hieman herkemmät koirat kannattaa tutustuttaa varovaisesti. Pimu ei laitetta mitenkään arkaillut, mutta piippaus oli todella erilainen naksuun verrattuna, joten hetken koira joutui asiaa pohtimaan.

Kuva: Keijo Kodis

Vaikka itse koulutuksessa ei tällä kertaa mitään suurempia mullistuksia tullutkaan, niin hyvin antoisa lähijakso oli. Nyt vaan odotellaan koiran hormonihuurujen laskeutumista, että päästään taas hommiin kiinni. Tietenkin jatkamme kotona harjoituksia rutiinin ylläpitämiseksi, mutta en odota koiralta mitään ihmeitä, koska selkeästi ei ole ihan tällä planeetalla. :)

Kolmas lähijakso osa 1

Tiistaina 24.5 alkoi meidän kolmas lähijakso, jota olinkin jo kovasti odottanut. Yksin treenatessa on kuitenkin välillä hieman "orpo olo", kun joutuu pohtimaan vaikeita tilanteita yksin. Tietenkin se on hyvin opettavaista, mutta tietyissä tilanteissa taas joihinkin asioihin olisi hyvä päästä puuttumaan mahdollisimman nopeasti. Oma silmä ei kuitenkaan vielä kaikkea tajua ja sitten joku väärä asia saattaa saada turhaa vahvistamista. Näin itseasiassa kävi myös meille, mutta siitä lisää hieman pidemmällä.

Ensimmäinen koulutuspäivä aloitettiin keskustelemalla viimeisimmästä etäjaksosta, siihen liittyvistä kysymyksistä ja tietenkin pohdimme myös seuraavan treenin suunnitelmaa. Samalla myös kävi ilmi ensimmäinen etäjakson "mokailu".

Treeneissä noudatamme 80% sääntöä, eli kun onnistumisprosentti on vähintään se 80 kahdessa perättäisessä sessiossa, niin on aika muuttaa harjoitusta. No minä näppäränä tyttönä sitten toimin tämän mukaan ja jos kaksi ekaa sessiota sujui, niin muutin harjoitusta siihen viimeiseen sessioon. VÄÄRIN! Ei nyt mitään maata mullistavaa sinänsä, mutta silloin treenin vahvistetaulukot eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Ja nämä vahvistetaulukot ovat näin lievästi sanottuna meidän raamattu. :) Niitä seuraamalla pysytään jyvällä koiran koulutuksesta ja niistä saa tietoa, jos joku mättää. Mutta ei niistä taulukoista nyt sen enempää. Pointtina kuitenkin edelliseen, että kriteeri muuttuu treenin aikana ja varsinkin näin keltanokkana se ei ole suositeltavaa. Edistyneemmät voivat sitten jonkin verran kikkailla.

Treeneissä jatkoimme sitten siitä, mihin kotona viimeksi jäimme. Tämä aiheutti pientä jännitystä, sillä meillä oli vuorossa treenin muuttaminen, sillä viimeisin harjoitus kotona oli noudattanut tätä 80% sääntöä. Lähinnä itseäni hirvitti, että meneekö liian hankalaksi, kun nyt treenipaikka taas eri. Mutta ei se auttanut kuin rohkaista mielensä.

Kuva: Keijo Kodis

Radalla meillä oli kolme purkkia, joista yksi oli kuuma ja kahdessa muussa häiriöhaju (hanavesi ja koirankarvat). Ekassa sessiossa väärän ilmaisuja tuli enemmän kuin onnistuneita ja tässä taas paljastui meidän seuraava "moka". Kun naksautin Pimu pomppasi ylös ja tuli luokseni hakemaan palkkiota. Se ei ole hyvä asia, sillä koiran tulisi jäädä hajulle ja malttaa pysyä siinä. Nyt Pimu siis työskenteli enemmän minulle, kuin hajulle. Toki erottelun alussa vahvistetaan heti ilmaisun jälkeen, mutta siitä olisi pitänyt pyrkiä jo aikaisemmin eroon.

Seuraavissa sessiossa jätettiin naksu pois ja koiraa kehuttiin ilmaisusta ja kehumista jatkettiin samalla, kun mentiin luokse palkkaamaan. Seuraavassa kuvasarjassa uusi tapa kokeilussa ja hyvin toimi, Pimu malttoi pysyä maassa.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Ennen seuraavia treenejä kävimme läpi palkitsemisen teoriaa ja sitä miten se vaikuttaa. Palkitsemisessa ajoitus, suunta ja kriteeri ovat avainasemassa. Kaikkien pitäisi toimia, jotta homma sujuu. Tommy käytti esimerkkinä eräänlaista kaaviota, jossa oli peräkkäin neljä laatikkoa. Nämä laatikot edustivat koiran tekemisiä. Ensimmäinen laatikko oli se käytös, josta koira sai palkan. Viimeinen taas se, jonka aikana koira palkattiin. Keskimmäiset kaksi laatikkoa taas käytöksiä, jotka tapahtuivat naksun ja maksun välissä. Ideaalitilanteessa näitä muita käytöksiä ei tietysti naksun ja palkan välissä tapahdu, mutta tietenkään se ei aina ole niin. Hyvänä esimerkkinä tässä toimii tämä meidän ilmaisu, johon onneksi saatiin pienellä hienosäädöllä korjaus. Koira ilmaisee, NAKS, koira nousee ylös ja tulee hakemaan palkkaa ja ohjaan koiran namilla oikeaan asentoon.

Kuva: Keijo Kodis

Koska käytökset naksun ja palkan välissä tietenkin vahvistuvat, olen tahtomattani vahvistanut myös minuun päin suuntautuvaa liikettä, vaikka mielestäni vahvistin maahanmenoa naksulla sekä palkkauksen aikana. Ylläolevaa kuvaa katsoessa siis laatikot 2 ja 3 ovat turhia ja ne tulee saada pois. Asiaa kannattaa tarkastella Tommyn mukaan käänteisesti, eli pohtia mitä tekisit, jos haluaisit opettaa jonkun käytöksen koiralle, josta oikeasti haluat eroon. Silloin saat tietää mitä asioita tulisi vältellä.

Tässäpä ensimmäisen päivän tärkeimmät, vaikka itse erottelu ei ilmeisesti valeraskauden johdosta sujunut, niin ilmaisuun saatiin parannusta ja emännän päähän lisää tietoa.

Yhteenvetoa taas

Taas on paikallaan tehdä hieman yhteenvetoa eri koulutusvaiheiden vahvistemääristä, sillä ensiviikolla on vuorossa meidän kolmas lähijakso. Eli tässäpä taas meidän harjoittelua numeroina.

Ilmaisut:
-Rulla 218
-Kumartaminen 84

Yhteensä 302 ja tähän päälle yleistäminen.

Vihjeen liittäminen eli ilmaisun liittäminen hajuun: 102
(Tähän ei ole tietenkään ole laskettu mukaan erottelua, jossa hajulle tulee lisää vahvisteita.

Epäonnistumisia ja onnistumisia

Toisella lähijaksolla oli jatkaa treenejä siitä mihin viimeksi jäätiin. Sain vappuaattona kotiin hyrrän ja pääsimme aloittamaan erottelutreenit, jotka eivät sitten sujuneetkaan yhtään.

Ekassa harjoituksessa mukaan otettiin kuuman lisäksi tyhjä purkki. Tämä harjoitus oli ihan täysin epäonnistunut, koira tarjosi maahanmenoa, mutta purkkien haistelu ei kiinnostanut. Melkoinen epätoivo iski ohjaajalle ja jätimme harjoituksen kesken, koska homma ei toiminut. Sitten vaan avautumista meidän suljetussa faceryhmässä ja odottelemaan muiden kommentteja. Lopulta päädyin siihen, että jätetään hetkeksi toinen purkki pois ja helpotetaan harjoitusta.

Seuraava harjoitus sujuikin jo paremmin, intoa löytyi taas. Olin myös vaihtanut namit meidän extraherkkuun, raakaan sika-nautajauhelihaan. Otimme vielä yhden harjoituksen, jossa ekassa sessiossa vahvistin pelkkää ilmaisua ja koska se sujui, niin oli taas rohkaistava itsensä ja vaikeutettava treeniä. Toinen, tyhjä purkki kehiin ja taas kulki.

Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä seuraava treeni meni taas penkin alle. Koira ei taaskaan tarjonnnut mitään ja epätoivo tuli taas mieleen kolkuttelemaan. Lopulta keksin syyn koiran flegmaattisuuteen. No ne namit tietty! En ollut muistanut sitä extrapalkkaa harjoitukseen ja se näkyi heti. Kotona ollessa vire on kuitenkin huomattavasti matalampi, kuin verrattuna siihen, että koira odottelee autossa harjoitustilaan pääsemistä.

Saimme onnistuneen treenin häiriöhajuna kraanavesi ja peräkkäiset treenit sujuivat mukavasti. Alkuun tuli vääriä ilmaisuja, mutta loppua kohden Pimun suoritus parani. Onnistumisprosentit tässä treenissä olivat 42,9%, 50% ja 100%.

Tänään aamulla sitten jatkoimme yhdistelmällä kuuma ja kraanavesi. Ensimmäinen sessio onnistui 100%, joten harjoitusta piti taas muuttaa. Lisäsin kolmanneksi hajuksi toisen koirani karvoja, mutta tämäkään ei onneksi saanut Pimua hämmästymään ja onnistumiset kahdessa vikassa olivat 100% ja 85,7%. Se taas tarkoittaa, että myös seuraavassa treenissä joudun tekemään muutoksia. Aika mahtava likka!

Toinen lähijakso osa 2

Jakson viimeinen päivä aloitettiin tietenkin siitä, että mihin eilen jäimme Pimun kanssa. Ilmaisun ja hajun yhdistäminen alkoi eilisen treenin viimeisessä sessiossa sujua ja tänään sitä vahvistettiin lisää. Pimu muisti hyvin jutun juonen, tosin ilmaisu alkoi taas valua kumartamisesta maahanmenoksi. Tärkeintä kuitenkin oli, että koira tajusi, että mitä siltä haluttiin.

Pimu ja hyrrä

Tommy oli sitä mieltä, että ilmaisua ei ihan kauheasti kannata murehtia, sillä se ei ole mikään katastrofi, jos käytös muuttuu maahanmenoksi. Olen samaa mieltä asiasta ja tähän kumartamiseen päädyin oikeastaan siksi, koska Pimulle on vastenmielistä mennä maahan ulkona, mikäli maa on märkä tms. Eli maahanmenokin saattasi sitten lopulta ulkotyöskentelyssä kuitenkin jäädä kumartamiseksi. No nyt katsotaan miten käytös tästä muovautuu.

Koska ensimmäisen treenin kaksi ensimmäistä sessiota sujui hyvin, oli aika muuttaa harjoituksen kulkua. Kolmannessa jatkoimme kriteerillä haisto ja ilmaisu, mutta uutena elementtinä oli hyrrän pyöräytys eli purkin paikan muuttuminen palkkauksen aikana. Alkuun Pimu oli hieman ihmeissään hommasta, mm haisteli hyrrän reikiä, mutta hakeutui lopulta purkille. Tässä hyvää oli se, että koira kuitenkin käytti nenäänsä, vaikka ei heti vahvisteen jälkeen "löytänyt purkkia" uudestaan.

Toinen treeni jatkui samalla ohjelmalla, eli kriteerinä taas haisto ja ilmaisu ja palkkauksen aikana hyrrän pyöräytys. Pimu alkoi hyvin hakeutua purkille ja ei meinannut ajan loppuessa jättää purkkia. Kiinnostus purkkia kohtaan siis kunnossa, hyvä homma!

Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa toinen lähijakso ja kömmähdysten ja epätoivon jälkeen saatiin taas mieli luottavaiseksi. Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta pitäsikö ollakkaan? Virheet ovat hyvin opettavaisia ja kouluttajilta saa tarvittaessa apua. Nyt kotitreeneissä otamme mukaan toisen tyhjän purkin ja katsomme kuinka käy.

Toinen lähijakso osa 1

Tiistaina oli vihdoin ja viimein toisen lähijakson vuoro, jota oli jo kovasti odotettu. Maanantaina autoon pakattiin koiran lisäksi melkoinen määrä tavaraa ja matka kohti ulvilaa alkoi. Välietappina oli Lahti Energian voimalaitos, josta kävin noutamassa minulle varatun kaukolämpöveden. Stressikäyrä laski melkoisesti, kun pullo viimein oli kädessä. Olin ihan varma, että tässäkin sattuu vielä jotain epäonnista ja joudun lähtemään koulutukseen ilman hajua. Onneksi pelko oli turha ja keskittyminen alkavaan jaksoon saattoi alkaa.

Tiistaina aloitimme hommat kotitehtävien tarkastamisella. Treenitilaan saavuttiin samojen rutiinien saattelemana, jota viimeksi lähijaksolla harjoittelimme. Sen jälkeen oli vuorossa ilmaisukäytöksen "esittelytreeni". Itse päädyin lopulta valitsemaan kaukolämpöveteen sen meidän kakkosilmaisun, kumartamisen. Ajatuksena tähän oli se, että säästän rullan luteille sekä myös mielestäni tehtävään paremmin sopiva tyyli.

Ilmaisua

Kaukolämpövuotoa etsiessä koira kuitenkin on liinassa ja mitä luultavammin kulkee edelläni. Rullan suuhun ottaminen ei siis ole niin hyvin nähtävissä taka-alalta, kun vertaa kumartamiseen.

Ilmaisutreeni ei alkanut meidän osalta ihan suunnitellusti. Pimu ei meinannut millään lähteä tarjoamaan kumartamista ja jouduin lopulta käyttämään houkuttelua apuna. Sieltä se ilmaisu löytyi ja homma alkoi toimia. Oma vikahan se oli, että alku meni hieman heikosti, mutta tulipahan taas opittua kantapään kautta. Olisi vaan heti alkuun pitänyt antaa koiralle pieni apu, mutta aikaisempien treenien perusteella ajattelin lähtevän helposti tarjoamaan käytöstä.

Pimu ilmaisee

Ilmaisutreenin jälkeen piti taas ottaa askel eteenpäin ja aloitimme yhdistämään ilmaisukäytöstä hajuun. Alkuharjoituksessa purkki pidettiin kädessä ja odotettiin, että koira tökkää kuononsa uteliaisuuttaan purkkin. Meille purkit olivat tuttu juttu, joten Pimu tajusi heti mitä tehdä. Tästä seurasi naks, mutta palkkaa ei annettu vaan odotettiin, että koira tekee ilmaisukäytöksen.

No eihän se tehnyt. Olisi taas pitänyt hieman auttaa, mutta tulipahan taas kokeiltua jo tutuksi tullutta kantapäätekniikkaa. En silti auttamisenkaan jälkeen ollut treeniin tyytyväinen. Liikaa sähellystä ja liian vähän vahvisteita. Nameina meillä oli PK-puolelta tuttua "jälkimakkaraa", joka osoittautuikin ihan loistavaksi, mutta myös todella kierroksia nostavaksi.

Ensimmäinen päivä päättyi omalta osaltani hieman tappiomielialassa, kun treeni ei kulkenutkaan oman odotukseni mukaisesti. Illalla en voinut vastustaa kiusausta ottaa pieni treeni majapaikassamme, josko ympäristö olisikin ollut se vaikea asia? Vaan eipä sekään ollut syy, ainakaan kokonaan. Sama sähellys jatkui, kunnes keksin vaihtaa palkan hieman "huonompaan". Tämä tuntui auttavan ja koiralla oli hommassa taas ajatusta mukana.

Ensimmäisen päivän toilailuista viisastuneina päätin jatkaa toista lähipäivää edellisestä harjoituksesta, purkki kädessä ja alkuun houkutellen. Tämä toimi ihan kivasti ja oli aika laittaa purkki hyrrään. Se helpotti myös hieman omaa työtäni, sillä edellisenä päivänä tuntui, että kädet loppuvat kesken, kun pitäisi pystyä pitämään purkkia toisessa ja naksua toisessa ja tämän lisäksi palkata ripeästi. Naksusta kyllä luovuin melkein heti kättelyssä ja vaihdoin suulliseen palkkasanaan, koska liikkuvia osia tuntui olevan liikaa.

Hyrrässä Pimu tuntui jumahtavaan purkkiin ja ei lähtenyt tarjoamaan ilmaisua, tuntui, että edes houkuttelu ei saanut lamppua syttymään. Lopulta keksin, että en purkin haistosta sanokkaan jes-sanaa, joka meillä on yhtä kuin naksu, vaan kehun ja jes tulee vasta ilmaisusta. Tämä paransi hommaa ihan kivasti, mutta nyt ilmaisu alkoi valua kumartamisesta maahanmenoksi. Onneksi Tommy antoi ratkaisevan vinkin, jolla saatiin homma kulkemaan.

Olin ollut hyrrän vieressä kyykyssä, jotta saan koiran mahdollisimman ripeästi palkattua sinne kumartamiseen. Samalla kuitenkin oma asentoni "painoi" koiraa maahan ja väärä ilmaisutapa vahvistui. Onneksi homma lähti korjaantumaan todella äkkiä, kun nousin itse seisomaan. Nyt Pimu oli saanut hommasta kiinni ja vahvisteitakin alkoi tulla. Loppusilaus saatiin vielä vaihtamalla nämä huonommat namit niihin kiihdyttävimpiin, joita hieman pelkäsin sähläyksen vuoksi.

Sähläys tuntuikin johtuvan siitä, että koska koira oikeasti halua palkan ja ei sitten kuitenkaan ole tehtävästä ihan kartalla. Tämä sitten purkautuu erinäisenä säätönä, kun koira niin kovasti kokeilee, että mikä homma tuottaisi palkan. Eli hitaat askeleet ovat avain. Tämän toki tiesinkin, mutta näillä hyvillä nameilla askelten pienuus vasta avautuikin.

Huomenna sitten vielä viimeinen rupeama ja sen jälkeen tulisikin selvitä taas hetki omillaan. Ei tämä kyllä helppo kurssi ole, kuten meitä varoiteltiinkin, mutta sitäkin opettavaisempi.