Toinen lähijakso osa 1

Tiistaina oli vihdoin ja viimein toisen lähijakson vuoro, jota oli jo kovasti odotettu. Maanantaina autoon pakattiin koiran lisäksi melkoinen määrä tavaraa ja matka kohti ulvilaa alkoi. Välietappina oli Lahti Energian voimalaitos, josta kävin noutamassa minulle varatun kaukolämpöveden. Stressikäyrä laski melkoisesti, kun pullo viimein oli kädessä. Olin ihan varma, että tässäkin sattuu vielä jotain epäonnista ja joudun lähtemään koulutukseen ilman hajua. Onneksi pelko oli turha ja keskittyminen alkavaan jaksoon saattoi alkaa.

Tiistaina aloitimme hommat kotitehtävien tarkastamisella. Treenitilaan saavuttiin samojen rutiinien saattelemana, jota viimeksi lähijaksolla harjoittelimme. Sen jälkeen oli vuorossa ilmaisukäytöksen "esittelytreeni". Itse päädyin lopulta valitsemaan kaukolämpöveteen sen meidän kakkosilmaisun, kumartamisen. Ajatuksena tähän oli se, että säästän rullan luteille sekä myös mielestäni tehtävään paremmin sopiva tyyli.

Ilmaisua

Kaukolämpövuotoa etsiessä koira kuitenkin on liinassa ja mitä luultavammin kulkee edelläni. Rullan suuhun ottaminen ei siis ole niin hyvin nähtävissä taka-alalta, kun vertaa kumartamiseen.

Ilmaisutreeni ei alkanut meidän osalta ihan suunnitellusti. Pimu ei meinannut millään lähteä tarjoamaan kumartamista ja jouduin lopulta käyttämään houkuttelua apuna. Sieltä se ilmaisu löytyi ja homma alkoi toimia. Oma vikahan se oli, että alku meni hieman heikosti, mutta tulipahan taas opittua kantapään kautta. Olisi vaan heti alkuun pitänyt antaa koiralle pieni apu, mutta aikaisempien treenien perusteella ajattelin lähtevän helposti tarjoamaan käytöstä.

Pimu ilmaisee

Ilmaisutreenin jälkeen piti taas ottaa askel eteenpäin ja aloitimme yhdistämään ilmaisukäytöstä hajuun. Alkuharjoituksessa purkki pidettiin kädessä ja odotettiin, että koira tökkää kuononsa uteliaisuuttaan purkkin. Meille purkit olivat tuttu juttu, joten Pimu tajusi heti mitä tehdä. Tästä seurasi naks, mutta palkkaa ei annettu vaan odotettiin, että koira tekee ilmaisukäytöksen.

No eihän se tehnyt. Olisi taas pitänyt hieman auttaa, mutta tulipahan taas kokeiltua jo tutuksi tullutta kantapäätekniikkaa. En silti auttamisenkaan jälkeen ollut treeniin tyytyväinen. Liikaa sähellystä ja liian vähän vahvisteita. Nameina meillä oli PK-puolelta tuttua "jälkimakkaraa", joka osoittautuikin ihan loistavaksi, mutta myös todella kierroksia nostavaksi.

Ensimmäinen päivä päättyi omalta osaltani hieman tappiomielialassa, kun treeni ei kulkenutkaan oman odotukseni mukaisesti. Illalla en voinut vastustaa kiusausta ottaa pieni treeni majapaikassamme, josko ympäristö olisikin ollut se vaikea asia? Vaan eipä sekään ollut syy, ainakaan kokonaan. Sama sähellys jatkui, kunnes keksin vaihtaa palkan hieman "huonompaan". Tämä tuntui auttavan ja koiralla oli hommassa taas ajatusta mukana.

Ensimmäisen päivän toilailuista viisastuneina päätin jatkaa toista lähipäivää edellisestä harjoituksesta, purkki kädessä ja alkuun houkutellen. Tämä toimi ihan kivasti ja oli aika laittaa purkki hyrrään. Se helpotti myös hieman omaa työtäni, sillä edellisenä päivänä tuntui, että kädet loppuvat kesken, kun pitäisi pystyä pitämään purkkia toisessa ja naksua toisessa ja tämän lisäksi palkata ripeästi. Naksusta kyllä luovuin melkein heti kättelyssä ja vaihdoin suulliseen palkkasanaan, koska liikkuvia osia tuntui olevan liikaa.

Hyrrässä Pimu tuntui jumahtavaan purkkiin ja ei lähtenyt tarjoamaan ilmaisua, tuntui, että edes houkuttelu ei saanut lamppua syttymään. Lopulta keksin, että en purkin haistosta sanokkaan jes-sanaa, joka meillä on yhtä kuin naksu, vaan kehun ja jes tulee vasta ilmaisusta. Tämä paransi hommaa ihan kivasti, mutta nyt ilmaisu alkoi valua kumartamisesta maahanmenoksi. Onneksi Tommy antoi ratkaisevan vinkin, jolla saatiin homma kulkemaan.

Olin ollut hyrrän vieressä kyykyssä, jotta saan koiran mahdollisimman ripeästi palkattua sinne kumartamiseen. Samalla kuitenkin oma asentoni "painoi" koiraa maahan ja väärä ilmaisutapa vahvistui. Onneksi homma lähti korjaantumaan todella äkkiä, kun nousin itse seisomaan. Nyt Pimu oli saanut hommasta kiinni ja vahvisteitakin alkoi tulla. Loppusilaus saatiin vielä vaihtamalla nämä huonommat namit niihin kiihdyttävimpiin, joita hieman pelkäsin sähläyksen vuoksi.

Sähläys tuntuikin johtuvan siitä, että koska koira oikeasti halua palkan ja ei sitten kuitenkaan ole tehtävästä ihan kartalla. Tämä sitten purkautuu erinäisenä säätönä, kun koira niin kovasti kokeilee, että mikä homma tuottaisi palkan. Eli hitaat askeleet ovat avain. Tämän toki tiesinkin, mutta näillä hyvillä nameilla askelten pienuus vasta avautuikin.

Huomenna sitten vielä viimeinen rupeama ja sen jälkeen tulisikin selvitä taas hetki omillaan. Ei tämä kyllä helppo kurssi ole, kuten meitä varoiteltiinkin, mutta sitäkin opettavaisempi.