Edellisen treenin jälkeen totesin, että tarvitsemme parempia nameja, koska vahvisteita tuli melkoisen vähän. Tänään sitten vaihdoin kuivatut ankkafileet peuran jauhelihasta tehtyihin nameihin. Nämä olivatkin erityisesti koiran mieleen, mutta lopputulos olikin kaikkea muuta kuin suunniteltu. Intoa tekemiseen löytyi, mutta ihan liikaakin. Vahvisteiden määrä ei siis noussut, vaan koira alkoi tarjoamaan kaikkea muuta rullan nostamisen lisäksi. Pimu esitti minulle mm. kumartamista, maahanmenoa ja taisi sieltä haukkukin tulla. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta ja kokeilimme vielä päivän toisissa treeneissä samaa palkkaa. Alku taas melkoista sättäämistä, mutta loppua kohden paransi.
Hajutyöskentelyä ajatellen rauhallinen käytös olisi kaiken A ja O. Jos virtaa on liikaa, niin myös nenä on kiinni. Tästä keskustelimmekin ensimmäisellä lähijaksolla ja liian kiihdyttäviä palkkoja ei suositeltu. Tästä syystä esim. lelu ei ole niin hyvä juuri sen kiihdyttävän vaikutuksen vuoksi. Tavoitteena koulutuksessa on kuitenkin tarkasti ja rauhallisesti työskentelevä koira, joka ei "polta itseään loppuun" liian vauhdikkaalla menolla. Ulkopuolisen silmään tämä työskentely ei välttämättä näytä juuri miltään, mutta sillä nyt ei tietenkään ole mitään väliä. Tässä lajissa näyttävyys ei kuitenkaan ole se seikka, vaan tarkka työskentely.
Jatkamme siis namikokeiluja ja yritän löytää sopivasti innostavan palkkion, joka ei kuitenkaan saa koiraa liian koville kierroksille. Mutta tässäpä nyt nämä ei niin onnistuneet treenit sekä se "oikea" Pimu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti