Toinen lähijakso osa 2

Jakson viimeinen päivä aloitettiin tietenkin siitä, että mihin eilen jäimme Pimun kanssa. Ilmaisun ja hajun yhdistäminen alkoi eilisen treenin viimeisessä sessiossa sujua ja tänään sitä vahvistettiin lisää. Pimu muisti hyvin jutun juonen, tosin ilmaisu alkoi taas valua kumartamisesta maahanmenoksi. Tärkeintä kuitenkin oli, että koira tajusi, että mitä siltä haluttiin.

Pimu ja hyrrä

Tommy oli sitä mieltä, että ilmaisua ei ihan kauheasti kannata murehtia, sillä se ei ole mikään katastrofi, jos käytös muuttuu maahanmenoksi. Olen samaa mieltä asiasta ja tähän kumartamiseen päädyin oikeastaan siksi, koska Pimulle on vastenmielistä mennä maahan ulkona, mikäli maa on märkä tms. Eli maahanmenokin saattasi sitten lopulta ulkotyöskentelyssä kuitenkin jäädä kumartamiseksi. No nyt katsotaan miten käytös tästä muovautuu.

Koska ensimmäisen treenin kaksi ensimmäistä sessiota sujui hyvin, oli aika muuttaa harjoituksen kulkua. Kolmannessa jatkoimme kriteerillä haisto ja ilmaisu, mutta uutena elementtinä oli hyrrän pyöräytys eli purkin paikan muuttuminen palkkauksen aikana. Alkuun Pimu oli hieman ihmeissään hommasta, mm haisteli hyrrän reikiä, mutta hakeutui lopulta purkille. Tässä hyvää oli se, että koira kuitenkin käytti nenäänsä, vaikka ei heti vahvisteen jälkeen "löytänyt purkkia" uudestaan.

Toinen treeni jatkui samalla ohjelmalla, eli kriteerinä taas haisto ja ilmaisu ja palkkauksen aikana hyrrän pyöräytys. Pimu alkoi hyvin hakeutua purkille ja ei meinannut ajan loppuessa jättää purkkia. Kiinnostus purkkia kohtaan siis kunnossa, hyvä homma!

Näihin tunnelmiin oli hyvä lopettaa toinen lähijakso ja kömmähdysten ja epätoivon jälkeen saatiin taas mieli luottavaiseksi. Helppoa ei varmasti tule olemaan, mutta pitäsikö ollakkaan? Virheet ovat hyvin opettavaisia ja kouluttajilta saa tarvittaessa apua. Nyt kotitreeneissä otamme mukaan toisen tyhjän purkin ja katsomme kuinka käy.

Toinen lähijakso osa 1

Tiistaina oli vihdoin ja viimein toisen lähijakson vuoro, jota oli jo kovasti odotettu. Maanantaina autoon pakattiin koiran lisäksi melkoinen määrä tavaraa ja matka kohti ulvilaa alkoi. Välietappina oli Lahti Energian voimalaitos, josta kävin noutamassa minulle varatun kaukolämpöveden. Stressikäyrä laski melkoisesti, kun pullo viimein oli kädessä. Olin ihan varma, että tässäkin sattuu vielä jotain epäonnista ja joudun lähtemään koulutukseen ilman hajua. Onneksi pelko oli turha ja keskittyminen alkavaan jaksoon saattoi alkaa.

Tiistaina aloitimme hommat kotitehtävien tarkastamisella. Treenitilaan saavuttiin samojen rutiinien saattelemana, jota viimeksi lähijaksolla harjoittelimme. Sen jälkeen oli vuorossa ilmaisukäytöksen "esittelytreeni". Itse päädyin lopulta valitsemaan kaukolämpöveteen sen meidän kakkosilmaisun, kumartamisen. Ajatuksena tähän oli se, että säästän rullan luteille sekä myös mielestäni tehtävään paremmin sopiva tyyli.

Ilmaisua

Kaukolämpövuotoa etsiessä koira kuitenkin on liinassa ja mitä luultavammin kulkee edelläni. Rullan suuhun ottaminen ei siis ole niin hyvin nähtävissä taka-alalta, kun vertaa kumartamiseen.

Ilmaisutreeni ei alkanut meidän osalta ihan suunnitellusti. Pimu ei meinannut millään lähteä tarjoamaan kumartamista ja jouduin lopulta käyttämään houkuttelua apuna. Sieltä se ilmaisu löytyi ja homma alkoi toimia. Oma vikahan se oli, että alku meni hieman heikosti, mutta tulipahan taas opittua kantapään kautta. Olisi vaan heti alkuun pitänyt antaa koiralle pieni apu, mutta aikaisempien treenien perusteella ajattelin lähtevän helposti tarjoamaan käytöstä.

Pimu ilmaisee

Ilmaisutreenin jälkeen piti taas ottaa askel eteenpäin ja aloitimme yhdistämään ilmaisukäytöstä hajuun. Alkuharjoituksessa purkki pidettiin kädessä ja odotettiin, että koira tökkää kuononsa uteliaisuuttaan purkkin. Meille purkit olivat tuttu juttu, joten Pimu tajusi heti mitä tehdä. Tästä seurasi naks, mutta palkkaa ei annettu vaan odotettiin, että koira tekee ilmaisukäytöksen.

No eihän se tehnyt. Olisi taas pitänyt hieman auttaa, mutta tulipahan taas kokeiltua jo tutuksi tullutta kantapäätekniikkaa. En silti auttamisenkaan jälkeen ollut treeniin tyytyväinen. Liikaa sähellystä ja liian vähän vahvisteita. Nameina meillä oli PK-puolelta tuttua "jälkimakkaraa", joka osoittautuikin ihan loistavaksi, mutta myös todella kierroksia nostavaksi.

Ensimmäinen päivä päättyi omalta osaltani hieman tappiomielialassa, kun treeni ei kulkenutkaan oman odotukseni mukaisesti. Illalla en voinut vastustaa kiusausta ottaa pieni treeni majapaikassamme, josko ympäristö olisikin ollut se vaikea asia? Vaan eipä sekään ollut syy, ainakaan kokonaan. Sama sähellys jatkui, kunnes keksin vaihtaa palkan hieman "huonompaan". Tämä tuntui auttavan ja koiralla oli hommassa taas ajatusta mukana.

Ensimmäisen päivän toilailuista viisastuneina päätin jatkaa toista lähipäivää edellisestä harjoituksesta, purkki kädessä ja alkuun houkutellen. Tämä toimi ihan kivasti ja oli aika laittaa purkki hyrrään. Se helpotti myös hieman omaa työtäni, sillä edellisenä päivänä tuntui, että kädet loppuvat kesken, kun pitäisi pystyä pitämään purkkia toisessa ja naksua toisessa ja tämän lisäksi palkata ripeästi. Naksusta kyllä luovuin melkein heti kättelyssä ja vaihdoin suulliseen palkkasanaan, koska liikkuvia osia tuntui olevan liikaa.

Hyrrässä Pimu tuntui jumahtavaan purkkiin ja ei lähtenyt tarjoamaan ilmaisua, tuntui, että edes houkuttelu ei saanut lamppua syttymään. Lopulta keksin, että en purkin haistosta sanokkaan jes-sanaa, joka meillä on yhtä kuin naksu, vaan kehun ja jes tulee vasta ilmaisusta. Tämä paransi hommaa ihan kivasti, mutta nyt ilmaisu alkoi valua kumartamisesta maahanmenoksi. Onneksi Tommy antoi ratkaisevan vinkin, jolla saatiin homma kulkemaan.

Olin ollut hyrrän vieressä kyykyssä, jotta saan koiran mahdollisimman ripeästi palkattua sinne kumartamiseen. Samalla kuitenkin oma asentoni "painoi" koiraa maahan ja väärä ilmaisutapa vahvistui. Onneksi homma lähti korjaantumaan todella äkkiä, kun nousin itse seisomaan. Nyt Pimu oli saanut hommasta kiinni ja vahvisteitakin alkoi tulla. Loppusilaus saatiin vielä vaihtamalla nämä huonommat namit niihin kiihdyttävimpiin, joita hieman pelkäsin sähläyksen vuoksi.

Sähläys tuntuikin johtuvan siitä, että koska koira oikeasti halua palkan ja ei sitten kuitenkaan ole tehtävästä ihan kartalla. Tämä sitten purkautuu erinäisenä säätönä, kun koira niin kovasti kokeilee, että mikä homma tuottaisi palkan. Eli hitaat askeleet ovat avain. Tämän toki tiesinkin, mutta näillä hyvillä nameilla askelten pienuus vasta avautuikin.

Huomenna sitten vielä viimeinen rupeama ja sen jälkeen tulisikin selvitä taas hetki omillaan. Ei tämä kyllä helppo kurssi ole, kuten meitä varoiteltiinkin, mutta sitäkin opettavaisempi.

Hieman yhteenvetoa

Ennen toista lähijaksoa on paikallaan tehdä vähän yhteenvetoa asioista, joita on tähän mennessä harjoiteltu. Ensimmäisen etäjakson kotiläksynä oli opettaa koiralle kaksi erilaista ilmaisutapaa, joista ensimmäistä aloimme harjoitella jo lähijakson aikana. Meillä se oli rulla. Vahvisteita tämän käytöksen kouluttamisessa tuli 218 ennen yleistämistä. Yleistämisestä päälle tuli varmaan noin 50 vahvistetta, mutta näitä en ole videoinut, kun olin vain läppärin kameran varassa ja kuvaaminen eri paikoissa ei olisi onnistunut.

Toinen ilmaisutapa oli kumartaminen ja tämän opettaminen sujuikin paljon nopeammin rullaan verrattuna. Vahvisteita ennen yleistämistä tuli 84. Siihen päälle taas noin 50 eri paikoissa.

Yhteensä siis ilmaisuihin käytetyt vahvisteet 302 kappaletta.

Lisäksi harjoittelimme etäjaksolla mm rauhoittumista, esineiden nostoa, käsikosketusta ja paikallaoloa.

Luteista kaukolämpöveteen

Suunnitelmat opetettavasta hajusta muuttuivat, kun kävi niin ikävästi, että en ehtinytkään saamaan luteita ennen tiistaina starttaavaa toista lähijaksoa. Olin jo ehtinyt sopia ötököiden pyydystämisestä, mutta niitä ei kuitenkaan tavoitettu kohteista, jossa niitä majaili.

Suunnitelmia oli siis muutettava melkoisen nopealla aikataululla. Halusin kuitenkin opettaa koiralle jonkin "hyödyllisen" hajun, vaikka koulutuksessa tärkeintä onkin minun oppimiseni. Niimpä otin heti aamusta puhelimen käteen ja soitin Lahti Energian puhelinvaihteeseen. Herätin hieman ihmetystä vaihteen työntekijässä, kun kerroin kouluttavani kaukolämpökoiraa ja tarvitsisin vettä. Puhelun toisesta päästä kuului hieman naureskeleva "Anteeksi mitä?" ja jouduin selittelemään asiaa hieman tarkemmin. Onneksi kaukolämpöasioista vastaava henkilö oli perillä asiasta ja lupasi minulle vettä vaikka samantien. Sovimme, että piipahdan voimalaitoksella maanantaina, kun lähden ajelemaan kohti ulvilaa.

Nyt sitten asia on niin, että jätämme luteet hetkeksi taka-alalle ja Pimusta tulee kaukolämpökoira. Koira siis paikallistaa kaukolämpöputkien vuotoja ja opetettava haju on tavallaan vedessä oleva lisäaine. Luteet kiinnostavat kyllä edelleen ja ajatuksena on kyllä opettaa myös niiden haju Pimulle tulevaisuudessa.

Yksi mukava asia tässä hajun vaihtamisessa kyllä on, vaikka homma hieman harmittaakin. Veden kanssa voi olla melkoisen huoleton, se vaan on pullossa ja that´s it. Luteiden kanssa olisi pitänyt olla äärimmäisen tarkkana, ettei vaan omaa asuntoaan saastuta. En myöskään ole mikään ötököiden ystävä, mutta tietysti niihin olisi siedättynyt. Mutta nyt ei pidä hukata ajatuksia ötököihin, vaan keskittyä tähän uuteen hajuun.

Se todellinen Pimu

Aikaisemmin julkaisemistani videoista voisi saada koirasta hyvin erilaisen käsityksen, kuin mitä se todellisuudessa on, Näissä videoissa näkyy melkoisen rauhallista työskentelyä. Oikeasti Pimu on luonteeltaan melkoinen sähikäinen, mitä treenijuttuihin tulee. Intoa ei puutu ja vilkkautensa vuoksi koira ehtii tarjoamaan vaikka mitä lyhyessä ajassa. Täällä kotona se kuitenkin on huomattavasti rauhallisempi, kuin esimerkiksi lähijakson hajulabrassa. Tänään kuitenkin sain videolle sitä aitoa oikeaa Pimua.

Edellisen treenin jälkeen totesin, että tarvitsemme parempia nameja, koska vahvisteita tuli melkoisen vähän. Tänään sitten vaihdoin kuivatut ankkafileet peuran jauhelihasta tehtyihin nameihin. Nämä olivatkin erityisesti koiran mieleen, mutta lopputulos olikin kaikkea muuta kuin suunniteltu. Intoa tekemiseen löytyi, mutta ihan liikaakin. Vahvisteiden määrä ei siis noussut, vaan koira alkoi tarjoamaan kaikkea muuta rullan nostamisen lisäksi. Pimu esitti minulle mm. kumartamista, maahanmenoa ja taisi sieltä haukkukin tulla. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta ja kokeilimme vielä päivän toisissa treeneissä samaa palkkaa. Alku taas melkoista sättäämistä, mutta loppua kohden paransi.

Hajutyöskentelyä ajatellen rauhallinen käytös olisi kaiken A ja O. Jos virtaa on liikaa, niin myös nenä on kiinni. Tästä keskustelimmekin ensimmäisellä lähijaksolla ja liian kiihdyttäviä palkkoja ei suositeltu. Tästä syystä esim. lelu ei ole niin hyvä juuri sen kiihdyttävän vaikutuksen vuoksi. Tavoitteena koulutuksessa on kuitenkin tarkasti ja rauhallisesti työskentelevä koira, joka ei "polta itseään loppuun" liian vauhdikkaalla menolla. Ulkopuolisen silmään tämä työskentely ei välttämättä näytä juuri miltään, mutta sillä nyt ei tietenkään ole mitään väliä. Tässä lajissa näyttävyys ei kuitenkaan ole se seikka, vaan tarkka työskentely.

Jatkamme siis namikokeiluja ja yritän löytää sopivasti innostavan palkkion, joka ei kuitenkaan saa koiraa liian koville kierroksille. Mutta tässäpä nyt nämä ei niin onnistuneet treenit sekä se "oikea" Pimu.

Kestoa rullan pitämiseen

Eilen illalla aloitimme harjoittelemaan kestoa rullan pitämiseen suussa. Valitettavasti treeni ei tullut videolle oman mokan vuoksi. Luulin kyllä laittaneeni kuvauksen päälle, mutta kun menin sammuttamaan kameraa, niin huomasin, ettei nauhoitus ollutkaan päällä. Harmi sinänsä, mutta eipä mahda mitään. Vahvisteiden määrä jäi siis laskematta. Huomioita treenistä oli kuitenkin se, että kun lisäsin kestoa, niin koira alkoi helposti mälväämään eli puremaan rullaa. Seuraavassa treenissä päätin kiinnittää tähän huomiota.

Tänään sitten jatkoimme pitoa ja kriteerinä oli rullan pito muutaman sekunnin ajan ja ilman pureskelua. Pimulle tavaroiden pitäminen suussa ei ole kaikkein mieluisinta ja sen huomasi tässä treenissä hyvin vahvisteiden määrässä. Ne vähenivät hieman, yleensä treenissä on tullut 7-8 vahvistetta per 30 s, mutta nyt vain neljä. Nyt olin tarkkana ja palkkasin vain rauhallisen pidon. Seuraavaan treeniin sitten paremmat herkut, niin toivottavasti saamme enemmän vahvisteita. Loppuun vielä video tältä aamulta.