Kuten nimestäkin voi päätellä, niin blogi kertoo ludekoirasta. Mutta ei vielä valmiista, ei sitten yhtään valmiista, sillä asian opiskelu alkaa vasta muutaman viikon kuluttua. Blogi toimii itselleni jonkinsortin koulutuspäiväkirjana, sillä kaikki treenijutut tulee dokumentoida.
Ludekoira on lutikoiden eli seinäluteiden etsintään erikoistunut koira. Lutikat ovat pieniä, ihmisen verta imeviä hyönteisiä. Niiden havaitseminen on melkoisen vaikeaa, sillä ne liikkuvat öisin ja pysyttelevät muuten piilossa. Ongelman toteamiseen vaaditaan ötököiden tai niiden ulosteiden näkeminen. Toinen vaihtoehto on koulutettu koira, joka havaitsee luteet myös sieltä, mihin ihmissilmä ei näe. Lutikkakoira ilmaisee vain elävät hyönteiset, joten koira on myös hyvä apu varmistamaan, onko tuholaisten myrkytys onnistunut.
Lutikkaongelma on lisääntynyt ja juteltuani erään tuholaistorjujana toimivan henkilön kanssa sain idean koiran kouluttamiseen. WinNovassa oli sopivasti alkamassa haku hajukoirakoulutukseen ja päätin kokeilla onneani lähettämällä hakemuksen. Täytyy sanoa, että olin melko innoissani, kun sähköpostiin kolahti kutsu haastatteluun. Olin jo henkisesti nimittäin valmistunut siihen, että koulutukseen on vaikea päästä, koska hakijoita on runsaasti. Edessä oli kuitenkin vielä haastattelu ja hakijoiden karsiminen.
Joulukuussa sitten starttasin auton kohti ulvilaa koira kyydissä ja perhosia vatsassa. Aluksi meille kerrottiin koulutuksesta ja sitten oli vuorossa koirien kanssa suoritettava "testi". Itse testi ei ollut kovin kummallinen. Aluksi testattiin, että toimiiko vahviste, suomeksi sanottuna maistuuko namit? Siinä meillä ei tunnetusti ole mitään ongelmaa ja herkut katosivat parempiin suihin jo ennen kuin ne ehtivät kolahtaa kuppiin, johon ne piti heittää. Seuraavaksi vuorossa oli kosketuskepin käyttö ja se myöskin oli Pimulle tuttu juttu. Alkuun koira oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt tehdään tottista ja alkoi tarjota haukkumista. Ei siis ihan sitä mitä haettiin. No täytyy kyllä olla silti eläimeen tyytyväinen, koska pystyi täysin vieraassa paikassa siirtymään "työmoodiin".
Sen jälkeen vielä ohjaajan haastattelua, enemmänkin jutustelua omista suunnitelmista ja se olikin sitten siinä. Sitten vuorossa olikin melkein jännittävin osuus, eli tulosten odotteleminen. Juuri ennen joulua postilaatikkoon ilmestyi kirje, jossa kerrottiin, että meidät on valittu koulutukseen. Paras joululahja ehdottomasti. Tositoimet aloitamme maaliskuussa, jolloin ensimmäinen lähijakso starttaa.
