Etäjakso 6 treenit

18.9: 
Yksi piilo, tyyni sää. Annan käskyn, lähtee täysiä eteenpäin, sitten äkkistop, kääntyy ympäri ja menee hajulle ja ilmaisee. Hyvä treeni, vaikka hieman vauhdikas.

17.9:
Yksi piilo, lähetyksen jälkeen kulkee hajun yli, bongaa sen ja ilmaisee. Ei valittamista.

16.9:

15.9:

14.9:
Kaksi piiloa, vedet viety samalla kertaa koiran näkemättä, tyyni sää. Ekaa ei löydy millään, keskittyy enemmänkin syömään omenoita maasta, Tokalla lähtee pyörimään ympäriinsä, tarjoilee ilmaisua useasti, kunnes menee hajulle ja ilmaisee. Kokeillaan vielä loppuun ensimmäistä piiloa, mutta jää löytämättä. Koira irti tässä treenissä.

13.9:
Kolme piiloa. Ekassa käveli suoraan hajun yli ja ei löytöä, jäi vain pyörimään omiaan. Kutsuin luokse ja otettiin uusi lähetys. Tällä kertaa piilo löytyi. Tokassa taas pyörimistä, mutta piilo löytyy. Vikassa taasen jää löytymättä, menee mm syömään marjoja pensaasta ja keskeytän treenin. Ei nyt oikein ole sujuneet nämä viimeisimmät harjoitukset, ilmaisutkin hieman epäilyttävät, koska monesti tarjoaa sitä vaikka haju olisi kaukana, vaikka nyt tekikin sen hajun lähellä.

11.9:
Eka treeni niin, että haju tiellä hieman kauempana meistä. Annan käskyn, mutta ei oikein tajua lähteä etenemään tiellä. Lopulta lähtee liikkeelle, mutta hakeutuu mielummin viereiselle pellolle haistelemaan. Työskentely vähän epäilyttää ohjaajaa, etsiikö oikeasti, vai tekeekö omiaan. Lopulta menee hajulle ilmaisemaan. Tokassa kokeilin kylmää vettä, ei mitään reaktiota, vaikka käveli yli.

8.9:
Kaukolämpövesi loppui ja vasta huomenna saamme täydennystä. Kokeilin piiloja pelkällä pyraninvedellä, mutta ei löytöjä. Kaksi piiloa. Videota en nyt jaksa ladata tänne, koska kuvassa pelkkää pyörimistä ja lenkkeilyä, koska piilot jäi löytämättä.

7.9:

Ensimmäinen kerta, että Pimu ei nähnyt, kun kaadoin veden. Liina myös vaihtui pidempään. Ekassa lähetyksessä kaksi valetta heti lähtöön. Ilme sellainen "kelpaako tää, no entäs tää?". Tuuli myös melkoisen lujasti selkäni takaa, joten haju kulkeutui juuri toiseen suuntaan. Valeiden jälkeen keskittyi ja bongasi hajun hienosti. Tokassa myös hyvää työskentelyä.

3.9:

Melkoisesti oli koirassa intoa, vauhtia riitti. Tuuli kevyt myötätuuli. Kaksi piiloa, näki "piilotuksen". Ensimmäistä kertaa pelkkä kaukolämpövesi ilman pyranin vahvistusta. Tokassa mielestäni otti ämpärin kohteeksi piilolle, mutta sen jälkeen ilmaisi oikean kohdan.

1.9: 

Kaksi piiloa, sai katsoa veden kaatamisen. Ekassa ei mielestäni ilmaissut hajua, vaan enemmänkin kokeili saisiko palkan. Tuuli oli kyllä vastatuuli, että periaatteessa on voinut hajunkin saada, mutta jotenkin vaikutti ihan muulta. Kivasti kyllä paikansi kohdan, kun en palkannut. Tokassa taas ei mitään sanomista.

30.8:

Kaksi piiloa, näki kaatamisen. Lähetyksissä ekassa aavistus vastatuulta ja tokassa myötätuulta, mutta aika tyyni keli kyllä. Tämäkin treeni hieman sähellystä, keskittyi mm heinänsyöntiin enemmän. Varmaankin juoksu vaikuttaa asiaan.

28.8:

Kolme piiloa, sai edelleenkin katsoa kaatamisen. Ei kovin onnistuneet treenit, paljon oheistoimintaa ja ns. "lenkkeilyä". Lähetykset vastatuuleen. Ohjaajan moka yhdessä lähetyksessä, kun jätin kattilan lähelle. Sinnehän se meni ja ilmaisi ja pitihän se toki palkata.

27.8:

Kaksi piiloa, koira sai katsoa veden kaatamisen. Lyhyt välimatka lähetyspaikalta hajulle, ehkä parisen metriä. Lähetys melkein vastatuuleen. Illalla uusiksi ja vesi nurmikolle.

Treenisuunnitelmaa ulkoharjoituksiin

Nyt olisi tämän jakson tavoitteena saada koira etsimään hajua maasta, joten päätin tehdä hieman suunnitelmaa miten etenemme harjoituksissa. Kullaalla tuli todettua, että hajun siirtyminen purkista maahan ei olekkaan koiralle ihan yksinkertainen asia, joten täytyy nyt edetä pienin askelin.

Alkuun treenit niin, että Pimu saa katsoa, kun kaadan veden. Välimatka pidetään aluksi melko lyhyenä, jotta saadaan paljon onnistumisia ja sitä kautta vahvisteita. Matkaa pidennetään maltillisesti. Lisäksi tuulen suuntaan kiinnitetään huomiota ja ainakin aluksi lähetän koiraa mieluiten vastatuuleen, jotta hajun löytäminen on helpompaa. Taitojen karttuessa sitten lähetykset myötä- ja sivutuuleen.

Veden kaatamista ajattelin häivyttää hakutreenistä tutulla harjoituksella, jossa koira viedään hetkeksi pois, kun se on nähnyt kaatamisen. Lopulta koko katsominen poistetaan, kun Pimulle on muodostunut mielikuva tehtävästä.

Lisäksi vesi on nyt alkuharjoituksissa vahvistettu pyraninilla ja sekin täytyy jossain vaiheessa jättää pois. Tämä sen jälkeen, kun piilot alkaa löytyä hyvin. Tässäkin voi sitten soveltaa näitä alkukoulutuksen oppeja, eli taas lyhyempää välimatkaa ym.

Tässäpä onkin nyt hommaa hetkeksi, suunnitelmaa päivitetään tarvittaessa.

Kuudes lähijakso

Kylläpä aika kuluu nopeasti, vastahan koulutus alkoi ja nyt olimme jo kuudennella lähijaksolla. Enää kolme jäljellä ja homma olisi taputeltu. Aamu alkoikin kurssitovereiden kanssa tätä päivitellessä ja melkoisen tylsältä tuntuu, että kohta ei enää Kullaalle palata.

Harjoitukset startattiin tuttuun tapaan siitä, mihin viimeksi jäimme etäjaksolla. Päätin ottaa Pimulle kolme piiloa, koska en osannut yhtään aavistella miten koira käyttäytyy treenitilassa, kun ollaan vaan hyrrällä treenattu.

Ensimmäinen piilo oli kukkapurkissa, joka oli käännetty ylösalaisin. Pimu lähti käskystä etsimään, mutta jämähti kiinni metallihyrrään, koska sitä olimme viime jaksolla tehneet. Sain siis tyylikkäitä ilmaisuja tyhjille purkinpaikoille. Muutin hieman omaa sijaintia ja Pimu tajusi lähteä tutkimaan tilaa muualtakin. Kävi muutamaan otteeseen hajulla, mutta poistui ilmaisematta. Vauhtia oli melkoisesti ja sitä myöten etsiminen melkoista sähellystä. Lopulta hieman rauhoittui ja ilmaisi oikean. Hetki tähän kului ja ohjaajallakin hiipi pieni hermoilu esiin.

Seuraava piilo oli harkon sisällä ja päälle oli laitettu muovipussi estämään näköyhteys purkkiin. Tässäkin lähetyksessä koiralla oli melkoisesti kierroksia, mutta alkoi jo etsiä paremmassa moodissa ja lopulta bongasikin hajun.

Kolmas piilo olikin sitten oikein mallisuoritus. Haju oli piilossa seinän ja harkkokasan välissä. Tässä vaiheessa nenä tuntui olevan auki, kun pahimmat höyryt oli päästelty pihalle ja Pimu meni suorinta tietä hajulle ja teki ilmaisun.

Näin jälkeenpäin ajateltuna piiloja olisi voinut olla vielä yksi, sillä alun etsintä tuhrautui hieman ylimääräiseen sekoiluun löydöstä huolimatta. Pimu on luonteeltaan melkoinen tättärä ja vielä tässä vaiheessa koulutusta etsintä ei suju noin korkeassa vireessä. Hyvä treeni kyllä silti ja olin tyytyväinen.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen tuli ilmi, että olimme jo treeneissämme tehneet myös etsintää, joka tietysti on totta. Toisaalta homma on ollut myös yleistämistä siltä osin, että koira on tajunnut, että se hyrrä ei ole se ainoa etsintäpaikka. Kuitenkin etäisyyttä olisimme voineet kasvattaa niin, että lähetän koiran kauempaa esimerkiksi niille ämpäreille ja odotan ilmaisun siellä kaukana. Lisäksi häiriönsiedätystä purkkiradalla niin, että itse tekee jotain ja koiran tulee ilmaista silti. Pallohullulle esimerkiksi niin, että kun ilmaisee, niin kaivaa taskusta narupallon ja alkaa heilutella sitä samalla, kun lähestyy koiraa, Mikäli koira ei pysy ilmaisussa, niin sitten odotetaan, kunnes ilmaisee taas ja sama homma käyntiin. Sitten vaan pallo palkaksi, kun koira kestää lähelle tulemisen. Meillä se varmaan olisi sitten namin heiluttelua.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Tokalla kierroksella treeni muuttui niin, että kaadoimme vettä maahan ja katsoimme tajuaako koira homman. No eipä tajunnut, kuten arvelinkin. Jätin Pimun odottamaan ja annoin sen katsoa, kun kaadoin vettä maahan. Sitten lähetin koiran hommiin. Vesi maassa ei aiheuttanut ilmaisua, vaan Pimu tuntui etsivän niitä pirun purkkeja, kuten arvelinkin. Päädyin sitten kehumaan, kun haistoi oikeasta kohtaa ja näin sain ilmaisun esiin. Treeniä jatkettiin sitten näin, lähetyspaikan suuntaa vaan vaihdettiin. En kyllä usko, että Pimulla oli harmainta aavistustakaan tämän treenin ideasta ja mm. tarjosi ilmaisua ihan itsenäisesti ilman kohdan haistelua. Ei ole helppoa tämä homma, ei.

Huomenna jatketaan sitten samalla jutulla, tosin ajatuksena on kaataa vettä hieman kovemmalle alustalle, kuten asfaltille, josta se ei imeydy niin nopeasti. Kyllä tässä taas näkee niin hyvin sen paljon puhutun purkkiehdollistuman, No mutta mielenkiintoistahan tämä on kuin mikä, kun ei ihan helpolla pääse. Täytyy taas vaan luottaa sitkeään harjoitteluun, vaikka se välillä tuntuukin niin loputtomalta.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Tiistaiaamuna suunnitelmat harjoituksen suhteen muuttuivat. Päätinkin vielä tehdä etsinnän sisätiloissa, tosin uutena asiana piilo, jossa ei ollut ollenkaan omaa hajuani. En siis koskenut mukeihin missään vaiheessa ja myös muovimukit oli lainattu kurssikaverilta, jotta hajuani ei varmasti olisi. Kotitreeneissä harjoittelen ilman avustajaa, joten purkeissa on pakostikkin omaa hajuani. Miestä tietenkin voisi käyttää apuna, mutta sekin olisi melkoisen tuttu haju koiralle. Lisäksi oli tarkoitus häivyttää itseäni taka-alalle etsinnästä ja pysytellä kauempana koirasta. Myös palkan yritin toimittaa ilmaisupaikkaan heittämällä, jotta paikka vahvistuisi entisestään ja koiralla ei olisi mitään tarvetta nousta vastaan,

Ensimmäinen piilo oli harjoitustilan päädyssä, keskellä olevassa harkossa. Päällä oli näköyhteyden estämiseksi ämpärinkansi. Pimu tuntui taas jumiutuvan metallihyrrään ja teki sille myös ilmaisuja. Lopulta piilo löytyi ja sain palkan heitettyä, tosin heitto ei ollut mikään paras mahdollinen.

Toinen piilo oli lattianpesuämpärissä, päällä jonkinsortin siivousliina. Tämäkään piilo ei ollut helpoin, hyrrä kiinnosti edelleen, mutta lopulta jemma löytyi ja ohjaajakin sai nappiheiton palkan toimittamisessa.

Kolmas piilo oli seinään nojaavan peilin takana, kuitenkin ihan peilin reunalla. Olimme tehneet samantyyppisiä piiloja myös kotona, mutta jostain kumman syystä tämä ei löytynyt. Otin Pimun hetkeksi tauolle ja sitten otin uuden lähetyksen. Pimu tarjosi kuitenkin heti ilmaisua ja jäi siihen asentoon. Kun en reagoinut mitenkään, niin haukahti kerran. Tässä vaiheessa päätin, että koira pois treenistä, koska se vaikutti väsyneen. Treeni oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä, vaikka yksi piilo jäi löytämättä. Syynä saattoi olla se, että piilot eivät olleet minun hajuisia tai sitten vesi oli jo viilennyt ja hajulla kesti kauemmin nousta koiran nenän ulottuville. Kerran Pimu tosin piilolla vähän käväisi, kääntyi kohti tuijottamaan, mutta ei ilmaissut.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Ruokatunnin jälkeen harjoitus siirrettiin ulos ja päätimme kaataa kaukolämpöveden lisäksi kiehuvaa vettä ja väriainetta maahan lätäköksi. Siitä tulikin mahtavan vihreä ja suuri, eli hajua varmasti oli. Touhut aiheuttivat kaikissa hieman hilpeyttä, kun ensin jauhetta ripoteltiin maahan ja perään vettä vedenkeittimestä. Ei kun vaan koira sitten hommiin. Tämä olikin Pimulle helpompi, meni nuuskimaan lätäkköä, josta kehuin ja tarjosi ilmaisun. Otimme muutaman lähetyksen eri suunnista ja sain myös spontaanin ilmaisun ilman kehumista. Huomasimme kuitenkin, että lätäkkö ei jaksanut kamalasti kiinnostaa, kun se oli kerran löydetty. Tämä oli havaittavissa myös kurssin toisella koiralla.

Päivän kolmanteen harjoitukseen muutimme suunnitelmaa siten, että lätäköitä oli kolme. Ensiksi kävimme testamaassa tuon aikasemman ison lätäkön, mutta se ei juurikaan kiinnostanut Pimua. Kerran meni sitä tutkimaan, mutta raapi muutaman kerran ja se oli siinä. En sitten jäänyt jankkaamaan, vaan siirryimme seuraavaan, huomattavasti pienempään lätäkköön.

Pimu lähti mukavasti etsimään, mutta vesi ei saanut siinä edelleenkään mitään reaktiota. Sama tapahtui myös kolmannella. Päivän vika treeni päättyi siis siihen, että koiraa ei vahvistettu mistään. Hieman tylsää ehkä, mutta näin voi toki käydä myös oikeassakin etsinnässä. Täytyi vain hyväksyä, että nyt ei löytynyt ja se siitä. Mikäli koiraa sortuu auttamaan, niin kaivaa vaan kuoppaa itselleen. Kaukalömpövesi on havaittu kouluttajiemme toimesta (ja tietenkin myös omasta) melkoisen vaikeaksi hajuksi oppia. Ei siis pidä antaa tämän masentaa, vaan jatkamme sitkeästi harjoituksia ja luotan siihen, että homma lähtee taas sujumaan.

Torstaina suunnitelmissa oli, että treenaisin labran puolella ja testaan minderia palkkaukseen. Ajatuksena oli siis vahvistaa sitä, että koira ei välitä ohjaajasta, koska tavoitteena on itsenäisesti työskentelevä koira. Suunnitelma kuitenkin muuttui ja päätimme jatkaa vedellä "läträilyä" ulkona.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Aikaisemmin olimme ottaneet ulkotreenin niin, että avustaja kaataa veden maahan ja me Pimun kanssa katsoimme. Se ei kuitenkaan ollut kovin toimiva idea, joten hommaa muutettiin niin, että Pimu katsoo ja minä kaadan. Lisäksi avustaja piti koiraa liinasta ja se sai hieman vetääkkin minua kohti, jotta saadaan viettiä hieman nostettua. Tämä toimikin paremmin ja kolmella eri lähetyksellä piilo löytyi.

Iltapäivän treenissä oli neljä lähetystä ja sama suunnitelma. Kaksi ekaa meni oikein hienosti, mutta kolmannessa ja neljännessä homma ei toiminut. Pimu näytti olevan "lenkillä", eikä mielestäni etsinyt hajua. Lisäksi toinen piilo oli erään kohteen luona ja siinä selkeästi Pimu näytti menevän taas purkkimoodiin ja tutki, josko purkkeja löytyisi. Homma puhallettiin poikki ja koira laitettiin autoon. Siinä olikin sitten meidän treenit tämän lähijakson osalta.

En tiedä mikä aiheutti koiran sekoilun tuossa treenin lopussa. Ehkäpä se oli jo väsynyt, koska olihan meillä taas pitkä jakso takana. Lisäksi juuri alkanut juoksu saattoi myös sekoittaa päätä ja muut hajut kiinnostivat maassa enemmän. Lisäksi ympäristössä on paljon muiden koirien hajuja, jotka varmasti ainakin näissä ensimmäisissä ulkoharjoituksissa häiritsevät.

Hyvä jakso silti kaikenkaikkiaan ja taas riittää hommia paiskittavaksi etäjaksolle. Ohjaajalla myös flunssa teki tuloaan ja kotiin saapuessa olinkin melkoisen poikki. Perjantai huilataan treenihommista ja lauantaina aloitamme taas harjoitukset.

Yleistäminen

Etäjakson aiheena meillä oli yleistää hajua, eli hankkitua purkkiradasta eroon, jotta koira oppisi etsimään hajua myös muualta. Nämä harjoitukset lähtivät jakson lopussa ihan mukavasti etenemään, joskin alku oli melkoista takeltelua. Päätin kirjoittaa pienen yhteenvedon harjoituksista, sillä varsinaisia vahvistetaulukoita ei pysytynyt käyttämään erilaisen harjoituksen vuoksi.

Aluksi homma aloitettiin siirtelemällä purkkirataa eri huoneisiin ja myös ulos. Sen jälkeen radasta luovuttiin ja purkit piilotettiin, tosin tässä vaiheessa vielä melko purkkiratamaisesti. Itse käytin mm autonrenkaita sekä lasten hiekkaämpäreitä, jotka oli aseteltu lähekkäin. Näissä erona hyrrään oli kuitenkin se, että koira ei nähnyt purkkeja. Tässä vaiheessa tämä jo koulussa mainittu "purkkiriippuvuus" alkoi näkymään. Pimu ilmaisi myös niitä vääriä.

Seuraava askel oli se, että käytin edelleen selkeitä kohteita, kuten ämpäreitä tms, mutta ne eivät olleet enää mitenkään symmetrisesti, vaan ripoteltuna ympäriinsä. Sen jälkeen aloin myös vähentämään näitä selkeitä kohteita ja piilotin purkkeja ruohikon tms sekaan, Alkuun piilot olivat melko helppoja, mutta pikkuhiljaa Pimu alkoi käyttää nenäänsä ja piiloja pystyi vaikeuttamaan. Edelleen ongelmana oli muiden purkkien ilmaisut, mutta onneksi ne vähenivät treenien myötä.

Huomasin, että etsinnät sujuivat paremmin pienemmässä tilassa, kuin vaikkapa pihalla. Tämä tietenkin on ihan selvää, koska pienemmällä aluella tilaa on vähemmän ja samoin myös etsittävää aluetta.

Toinen huomio oli myös tämä jo mainittu purkkikoukku. Saadessaan kuuman hajun nenäänsä Pimun oli pakko kaivaa purkki kuononsa lähelle ennen ilmaisua. Ensimmäisessä harjoituksessa, jossa estin tämän kohteelle pääsemisen ei ilmaisua aluksi tullut. Koira kävi hajulla, etsi, mutta poistui kun purkkia ei löytynyt. Palasi kuitenkin nopesti takaisin ja rohkaistui ilmaisemaan. Tämän jälkeen lamppu tuntui syttyvän paremmin ja nenä aukesi entisestään.

Ennen tätä koiran "valaistumista" häiriöpurkit olivat olleet enemmän esillä juurikin siksi, että tajuaisi etsiä hajua, eikä vaan niitä purkkeja. Koska Pimu tuntui tajunneen homman päätin, että nyt myös häiriöt piilotetaan kunnolla ja katsotaan mitä tapahtuu. Näissä Pimu meni vielä jonkin verran halpaan, mutta silti oikea haju tuntui menneen jakeluun paremmin.

Jakson alkupuoli oli siis melkoista pään hakkaamista seinään, koska aluksi koiralle kelpasi purkki kuin purkki. Ohjaaja oli jo melkoisen epätoivon partaalla, mutta taas nähtiin, että täytyy vaan jatkaa sitkeästi, niin homma alkaa taas hetkeksi toimia. Sitten onkin taas vuorossa uusi pudotus maanpinnalle, sillä meillä oli taas vuorossa lähijakso ja uudet kujeet koiralle sekä ohjaajalle.

Viides lähijakso

Lähijakson ensimmäinen treeni sujui Pimulla varsin mukavasti. Ensimmäinen ja viimeinen sessio meni ilman virheitä ja onnistumisprosentti oli 100. Keskimmäisessä tuli yksi vale heti aluksi, mutta sen jälkeen homma toimi.Onnistumisprosentti tässä sessiossa oli 87,5%. Häiriöhajuina meillä oli ihmisen haju, käpy ja varis. Seuraavaan treenin siis muutoksia uuden hajun muodossa.

Keskustelimme myös Pimun valeilmaisukäytöksestä. Olen huomannut, että yksi väärä aiheuttaa monesti ketjureaktion ja koira hätääntyy ja kokeilee ilmaista kaikkea. Mikäli näin käy jatkossa, niin minun täytyy mennä Pimun luo, ottaa pannasta kiinni ja odottaa rauhoittumista. Sitten taas jatketaan hommia. Ajatuksena tässä on se, että koira oppisi, että pitää rauhoittua, jos tulee virhe, eikä hätääntyä ja alkaa arpomaan.

Toinenkin treeni sujui varsin mallikkaasti. Uutena häiriönä oli lemmikkikani kävyn tilalla. Kahdessa ekassa sessiossa onnistumisprosentti oli 100, joten vikassa testasimme ärsykekontrollia. Myös tässäkään treenissä valeita ei tullut, joten huomiselle pitää taas suunnitella jotain muuta. Hyvä päivä!

Keskiviikkona otimme harppauksen eteenpäin ja oli vuoro kokeilla isoa metallihyrrää. Koska viime jaksolla sen kokeilu ei ollut mikään kovin onnistunut, niin tämä tietenkin jännitti ohjaajaa melkoisesti. Viimeksi Pimu ilmeisesti ajatteli, että homman tarkoituksena on haistaa hyrrän reikää ja mennä maahan. Teki se sitä nytkin aluksi, mutta tuntui sen jälkeen hoksaavan, että haju on tässäkin se juttu. Koira pidettiin liinassa, jotta saadaan hallittua sen toimintaa.

Hyrrässä on metallilevy, jossa on reikä ja sen takana purkki. Tarkoituksena siis on, että koira haistaa reiän kautta. Yleensä kuitenkin aluksi koirat hakeutuvat levyn taakse ja sitä kautta haistavat purkkia. Siksi koira tarvitsee alkuun ohjausta ja kädellä näytetään oikea kohta.

Aluksi Pimu tietenkin oli pyrkimässä levyn taakse, mutta aika nopesti hoksasi jutun ja lähti kulkemaan ympäri hyrrää edelläni. Itse en saanut pysähtyä missään vaiheessa, vaan jatkoin kävelemistä myös oikean ilmaisun kohdalla. Sitten vasta palkka, jotta ei omalla käytöksellä aiheuteta ilmaisua. Välillä toki tuli myös valeita, mutta loppua kohti ne vähenivät.

Toisessa treenissä mukaan otettiin häiriöhajuksi ihminen, muuten treenissä mentiin samalla kaavalla. Kokeilimme myös sitä, että kävelin ilmaisun jälkeen koko hyrrän ympäri ennen palkkaamista. Se sujui hyvin ja Pimu pysyi maassa paikallaan.

Kolmannessa treenissä tulikin sitten takapakkia. Koira laskettiin hyrrälle vapaana ja Pimu lähti ihan hyvin töihin. Pasmat menivät kuitenkin sekaisin, kun kokeilin taas kävellä ilmaisun jälkeen. Lopulta koira jämähti oikealle purkille, mutta ei ilmaissut, Tämä tuntui myös sammuttaneen intoa ja Pimu poistui useasti hyrrän luota. Epävarmuus näytti iskeneen. Liian suuri harppaus selkeästi ja huomenna palaamme taas siihen, että koira on hihnassa.

Viimeisenä treenipäivänä ilmaisu onneksi löytyi, mutta sitten ilmaistiinkin kaikki hyrrässä olevat purkit. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen, että edellisen päivän mokailu ei tappanut intoa, vaikka hieman "rikki" tässä mentiinkin. :D

Etäjaksolle saimme tehtäväksi yleistää treeniä, eli siis alkuun siirtää hyrrää eri paikkoihin, esimerkiksi ulos. Lisäksi koko hyrrästä pitäisi päästä eroon ja alkaa piilottelemaan purkkeja, jotta koira ymmärtäisi hajun olevan se juttu. Valitettavasti purkkien kanssa pelatessa eläimet myös alkavat fiksoitua purkkeihin ja siitä pitäisi päästä eroon.

Aluksi purkit piilotetaan helppoihin paikkoihin, esimerkiksi häiriöpurkit esille ja kuuma hieman piiloon. Lopulta sitten kaikki piiloon, jotta haju olisi se juttu. Pelkkä kuuman piilottaminen ei kuitenkaan käy, vaan koiralle tulee olla verrokkina myös tyhjä, koska taas jälleen se haju on se juttu.

Lisäksi koiraa tulisi siedättää omaan liikkumiseen, sekä totuttaa työskentelemään liinassa. Hommia taas riittää ennen seuraavaa lähijaksoa. Videoita ja kuvia jaksolta lisäilen hieman myöhemmin.