Kuudes lähijakso

Kylläpä aika kuluu nopeasti, vastahan koulutus alkoi ja nyt olimme jo kuudennella lähijaksolla. Enää kolme jäljellä ja homma olisi taputeltu. Aamu alkoikin kurssitovereiden kanssa tätä päivitellessä ja melkoisen tylsältä tuntuu, että kohta ei enää Kullaalle palata.

Harjoitukset startattiin tuttuun tapaan siitä, mihin viimeksi jäimme etäjaksolla. Päätin ottaa Pimulle kolme piiloa, koska en osannut yhtään aavistella miten koira käyttäytyy treenitilassa, kun ollaan vaan hyrrällä treenattu.

Ensimmäinen piilo oli kukkapurkissa, joka oli käännetty ylösalaisin. Pimu lähti käskystä etsimään, mutta jämähti kiinni metallihyrrään, koska sitä olimme viime jaksolla tehneet. Sain siis tyylikkäitä ilmaisuja tyhjille purkinpaikoille. Muutin hieman omaa sijaintia ja Pimu tajusi lähteä tutkimaan tilaa muualtakin. Kävi muutamaan otteeseen hajulla, mutta poistui ilmaisematta. Vauhtia oli melkoisesti ja sitä myöten etsiminen melkoista sähellystä. Lopulta hieman rauhoittui ja ilmaisi oikean. Hetki tähän kului ja ohjaajallakin hiipi pieni hermoilu esiin.

Seuraava piilo oli harkon sisällä ja päälle oli laitettu muovipussi estämään näköyhteys purkkiin. Tässäkin lähetyksessä koiralla oli melkoisesti kierroksia, mutta alkoi jo etsiä paremmassa moodissa ja lopulta bongasikin hajun.

Kolmas piilo olikin sitten oikein mallisuoritus. Haju oli piilossa seinän ja harkkokasan välissä. Tässä vaiheessa nenä tuntui olevan auki, kun pahimmat höyryt oli päästelty pihalle ja Pimu meni suorinta tietä hajulle ja teki ilmaisun.

Näin jälkeenpäin ajateltuna piiloja olisi voinut olla vielä yksi, sillä alun etsintä tuhrautui hieman ylimääräiseen sekoiluun löydöstä huolimatta. Pimu on luonteeltaan melkoinen tättärä ja vielä tässä vaiheessa koulutusta etsintä ei suju noin korkeassa vireessä. Hyvä treeni kyllä silti ja olin tyytyväinen.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen tuli ilmi, että olimme jo treeneissämme tehneet myös etsintää, joka tietysti on totta. Toisaalta homma on ollut myös yleistämistä siltä osin, että koira on tajunnut, että se hyrrä ei ole se ainoa etsintäpaikka. Kuitenkin etäisyyttä olisimme voineet kasvattaa niin, että lähetän koiran kauempaa esimerkiksi niille ämpäreille ja odotan ilmaisun siellä kaukana. Lisäksi häiriönsiedätystä purkkiradalla niin, että itse tekee jotain ja koiran tulee ilmaista silti. Pallohullulle esimerkiksi niin, että kun ilmaisee, niin kaivaa taskusta narupallon ja alkaa heilutella sitä samalla, kun lähestyy koiraa, Mikäli koira ei pysy ilmaisussa, niin sitten odotetaan, kunnes ilmaisee taas ja sama homma käyntiin. Sitten vaan pallo palkaksi, kun koira kestää lähelle tulemisen. Meillä se varmaan olisi sitten namin heiluttelua.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Tokalla kierroksella treeni muuttui niin, että kaadoimme vettä maahan ja katsoimme tajuaako koira homman. No eipä tajunnut, kuten arvelinkin. Jätin Pimun odottamaan ja annoin sen katsoa, kun kaadoin vettä maahan. Sitten lähetin koiran hommiin. Vesi maassa ei aiheuttanut ilmaisua, vaan Pimu tuntui etsivän niitä pirun purkkeja, kuten arvelinkin. Päädyin sitten kehumaan, kun haistoi oikeasta kohtaa ja näin sain ilmaisun esiin. Treeniä jatkettiin sitten näin, lähetyspaikan suuntaa vaan vaihdettiin. En kyllä usko, että Pimulla oli harmainta aavistustakaan tämän treenin ideasta ja mm. tarjosi ilmaisua ihan itsenäisesti ilman kohdan haistelua. Ei ole helppoa tämä homma, ei.

Huomenna jatketaan sitten samalla jutulla, tosin ajatuksena on kaataa vettä hieman kovemmalle alustalle, kuten asfaltille, josta se ei imeydy niin nopeasti. Kyllä tässä taas näkee niin hyvin sen paljon puhutun purkkiehdollistuman, No mutta mielenkiintoistahan tämä on kuin mikä, kun ei ihan helpolla pääse. Täytyy taas vaan luottaa sitkeään harjoitteluun, vaikka se välillä tuntuukin niin loputtomalta.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Tiistaiaamuna suunnitelmat harjoituksen suhteen muuttuivat. Päätinkin vielä tehdä etsinnän sisätiloissa, tosin uutena asiana piilo, jossa ei ollut ollenkaan omaa hajuani. En siis koskenut mukeihin missään vaiheessa ja myös muovimukit oli lainattu kurssikaverilta, jotta hajuani ei varmasti olisi. Kotitreeneissä harjoittelen ilman avustajaa, joten purkeissa on pakostikkin omaa hajuani. Miestä tietenkin voisi käyttää apuna, mutta sekin olisi melkoisen tuttu haju koiralle. Lisäksi oli tarkoitus häivyttää itseäni taka-alalle etsinnästä ja pysytellä kauempana koirasta. Myös palkan yritin toimittaa ilmaisupaikkaan heittämällä, jotta paikka vahvistuisi entisestään ja koiralla ei olisi mitään tarvetta nousta vastaan,

Ensimmäinen piilo oli harjoitustilan päädyssä, keskellä olevassa harkossa. Päällä oli näköyhteyden estämiseksi ämpärinkansi. Pimu tuntui taas jumiutuvan metallihyrrään ja teki sille myös ilmaisuja. Lopulta piilo löytyi ja sain palkan heitettyä, tosin heitto ei ollut mikään paras mahdollinen.

Toinen piilo oli lattianpesuämpärissä, päällä jonkinsortin siivousliina. Tämäkään piilo ei ollut helpoin, hyrrä kiinnosti edelleen, mutta lopulta jemma löytyi ja ohjaajakin sai nappiheiton palkan toimittamisessa.

Kolmas piilo oli seinään nojaavan peilin takana, kuitenkin ihan peilin reunalla. Olimme tehneet samantyyppisiä piiloja myös kotona, mutta jostain kumman syystä tämä ei löytynyt. Otin Pimun hetkeksi tauolle ja sitten otin uuden lähetyksen. Pimu tarjosi kuitenkin heti ilmaisua ja jäi siihen asentoon. Kun en reagoinut mitenkään, niin haukahti kerran. Tässä vaiheessa päätin, että koira pois treenistä, koska se vaikutti väsyneen. Treeni oli kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä, vaikka yksi piilo jäi löytämättä. Syynä saattoi olla se, että piilot eivät olleet minun hajuisia tai sitten vesi oli jo viilennyt ja hajulla kesti kauemmin nousta koiran nenän ulottuville. Kerran Pimu tosin piilolla vähän käväisi, kääntyi kohti tuijottamaan, mutta ei ilmaissut.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Ruokatunnin jälkeen harjoitus siirrettiin ulos ja päätimme kaataa kaukolämpöveden lisäksi kiehuvaa vettä ja väriainetta maahan lätäköksi. Siitä tulikin mahtavan vihreä ja suuri, eli hajua varmasti oli. Touhut aiheuttivat kaikissa hieman hilpeyttä, kun ensin jauhetta ripoteltiin maahan ja perään vettä vedenkeittimestä. Ei kun vaan koira sitten hommiin. Tämä olikin Pimulle helpompi, meni nuuskimaan lätäkköä, josta kehuin ja tarjosi ilmaisun. Otimme muutaman lähetyksen eri suunnista ja sain myös spontaanin ilmaisun ilman kehumista. Huomasimme kuitenkin, että lätäkkö ei jaksanut kamalasti kiinnostaa, kun se oli kerran löydetty. Tämä oli havaittavissa myös kurssin toisella koiralla.

Päivän kolmanteen harjoitukseen muutimme suunnitelmaa siten, että lätäköitä oli kolme. Ensiksi kävimme testamaassa tuon aikasemman ison lätäkön, mutta se ei juurikaan kiinnostanut Pimua. Kerran meni sitä tutkimaan, mutta raapi muutaman kerran ja se oli siinä. En sitten jäänyt jankkaamaan, vaan siirryimme seuraavaan, huomattavasti pienempään lätäkköön.

Pimu lähti mukavasti etsimään, mutta vesi ei saanut siinä edelleenkään mitään reaktiota. Sama tapahtui myös kolmannella. Päivän vika treeni päättyi siis siihen, että koiraa ei vahvistettu mistään. Hieman tylsää ehkä, mutta näin voi toki käydä myös oikeassakin etsinnässä. Täytyi vain hyväksyä, että nyt ei löytynyt ja se siitä. Mikäli koiraa sortuu auttamaan, niin kaivaa vaan kuoppaa itselleen. Kaukalömpövesi on havaittu kouluttajiemme toimesta (ja tietenkin myös omasta) melkoisen vaikeaksi hajuksi oppia. Ei siis pidä antaa tämän masentaa, vaan jatkamme sitkeästi harjoituksia ja luotan siihen, että homma lähtee taas sujumaan.

Torstaina suunnitelmissa oli, että treenaisin labran puolella ja testaan minderia palkkaukseen. Ajatuksena oli siis vahvistaa sitä, että koira ei välitä ohjaajasta, koska tavoitteena on itsenäisesti työskentelevä koira. Suunnitelma kuitenkin muuttui ja päätimme jatkaa vedellä "läträilyä" ulkona.

Kuva: Keijo Kodis

Kuva: Keijo Kodis

Aikaisemmin olimme ottaneet ulkotreenin niin, että avustaja kaataa veden maahan ja me Pimun kanssa katsoimme. Se ei kuitenkaan ollut kovin toimiva idea, joten hommaa muutettiin niin, että Pimu katsoo ja minä kaadan. Lisäksi avustaja piti koiraa liinasta ja se sai hieman vetääkkin minua kohti, jotta saadaan viettiä hieman nostettua. Tämä toimikin paremmin ja kolmella eri lähetyksellä piilo löytyi.

Iltapäivän treenissä oli neljä lähetystä ja sama suunnitelma. Kaksi ekaa meni oikein hienosti, mutta kolmannessa ja neljännessä homma ei toiminut. Pimu näytti olevan "lenkillä", eikä mielestäni etsinyt hajua. Lisäksi toinen piilo oli erään kohteen luona ja siinä selkeästi Pimu näytti menevän taas purkkimoodiin ja tutki, josko purkkeja löytyisi. Homma puhallettiin poikki ja koira laitettiin autoon. Siinä olikin sitten meidän treenit tämän lähijakson osalta.

En tiedä mikä aiheutti koiran sekoilun tuossa treenin lopussa. Ehkäpä se oli jo väsynyt, koska olihan meillä taas pitkä jakso takana. Lisäksi juuri alkanut juoksu saattoi myös sekoittaa päätä ja muut hajut kiinnostivat maassa enemmän. Lisäksi ympäristössä on paljon muiden koirien hajuja, jotka varmasti ainakin näissä ensimmäisissä ulkoharjoituksissa häiritsevät.

Hyvä jakso silti kaikenkaikkiaan ja taas riittää hommia paiskittavaksi etäjaksolle. Ohjaajalla myös flunssa teki tuloaan ja kotiin saapuessa olinkin melkoisen poikki. Perjantai huilataan treenihommista ja lauantaina aloitamme taas harjoitukset.