Viimeistä viedään ennen kuin loppuu. Tokavika lähijakso siis alkoi ja meillä ensimmäisenä ajatuksena oli kokeilla sokkoa, ensimmäistä laatuaan. Melkoisen jännittävää siis, mutta koulutuksellisesti se tärkeä juttu. Vaikka emme välttämättä huomaa sitä, niin saatamme ohjailla koiraa, kun tiedämme missä piilo on. Kun emme tiedä piiloa, niin emme myöskään ohjaile.
Otimme melko lyhyen etsinnän, kuuma siis melko lähellä lähetyspaikkaa. Pimu lähti etenemään melko vauhdikkaasti ja itse yritin pitää vauhdin rauhallisena. Melko nopeasti ohjaajalle iski jo epätoivo, että nyt ollaan menty kuuman yli. Huoli oli kuitenkin turha, melko pian tämän jälkeen Pimu tekikin ilmaisun ja kyllähän se oli aika mahtavaa.
Toisena päivänä lähdettiin liikkeelle hieman erikoisemmalla harjoituksella. Pimu laitettiin labraan tekemään erottelua, mutta itse en mennyt ollenkaan mukaan. Vaihdoimme siis ohjaajaa ja ainoa tehtäväni oli viedä koira labraan ja siirtyä yläkertaan kuvaamaan.
Radalla oli kolme purkkia ja yhden session kesto oli 45 s. Pimu oli alkuun hieman hämillään tilanteesta, mutta lähti kuitenkin hienosti työskentelemään. Ensimmäisessä ja viimeisessä tuli muutama virhe, mutta kuitenkin onnistumiset oli sen 80%, keskimmäinen ilman virheitä. Olin erittäin tyytyväinen koiran työskentelyyn, sillä en ollut yhtään varma, että lähteekö se työskentelemään ollenkaan. Näin sen kuuluisikin hajutyössä olla, koiran tulisi toimia kuskista välittämättä ja kyetä työskentelemään. Tietenkin vieras ohjaaja varmasti vaikuttaa työskentelyyn, mutta kyllä Pimu ihan hienosti tästä selvisi.
Iltapäivällä oli sitten seuraavan sokon vuoro. Nyt suunnitelmissa hieman pidempi matka. Pimu lähti taas innolla matkaan, ihan ensimmäisenä yritti hyökätä metsään vievälle polulle. Sen jälkeen kyllä lähti etenemään, mutta hieman säädöltä homma tuntui ohjaajasta. Ehdin taas jo epäillä, että ohi ollaan menty ja lisäksi vastaan tuli autoja ja jouduin lyhentämään liinaa. Onneksi Pimu ei kuitenkaan häiriintynyt siitä ja lopulta sain myös hienon ilmaisun.
Lähijakson muissakaan treeneissä ei ollut valittamista, Pimu ilmaisi hajun hyvin ja tarkasti. Ohjaajalla taas usko meinasi loppua, kun koira vaikutti olevan lenkillä, mutta hajun bongattuaan teki ilmaisun. Ei se nyt auta kuin luottaa koiraan ja harjoitella näitä sokkoja.
Loppuun vielä muutama keskustelemamme asia, jotta säilyy muistissa jatkossakin:
-Älä nillitä etsinnässä ilmaisun laadusta, kuten kestosta, vaan korjaa sitä erillissä harjoituksessa. Esim lähetä helpolle hajulle ja siinä koiran ilmaistessa anna häiriötä. Mikäli koira nousee, niin pysähdy ja odota että ilmaisee taas, sitten voi liikkua ja antaa häiriötä.
Loppuun vielä muutama keskustelemamme asia, jotta säilyy muistissa jatkossakin:
-Älä nillitä etsinnässä ilmaisun laadusta, kuten kestosta, vaan korjaa sitä erillissä harjoituksessa. Esim lähetä helpolle hajulle ja siinä koiran ilmaistessa anna häiriötä. Mikäli koira nousee, niin pysähdy ja odota että ilmaisee taas, sitten voi liikkua ja antaa häiriötä.
-Etsintöihin (tosi) sitten, kun olet valmis lyömään rahaa vetoa siitä, että koirasi löytää jonkun muun tekemät piilot. :) Eli sokkoja paljon ja niiden pitää löytyä.
-Etsinnässä mikäli nousee ilmaisun jälkeen ja tulee hakemaan palkkaa, niin älä palkkaa luoksetulosta, vaan heitä palkka sinne, missä ilmaisi.
-Opeta sisäetsinnöissä käytävät yms portaikot koiralle erikseen, muuten eivät.välttämättä yhdistä niitä etsintään, vaan juoksevat ohi.
