Etäjakson aiheena meillä oli yleistää hajua, eli hankkitua purkkiradasta eroon, jotta koira oppisi etsimään hajua myös muualta. Nämä harjoitukset lähtivät jakson lopussa ihan mukavasti etenemään, joskin alku oli melkoista takeltelua. Päätin kirjoittaa pienen yhteenvedon harjoituksista, sillä varsinaisia vahvistetaulukoita ei pysytynyt käyttämään erilaisen harjoituksen vuoksi.
Aluksi homma aloitettiin siirtelemällä purkkirataa eri huoneisiin ja myös ulos. Sen jälkeen radasta luovuttiin ja purkit piilotettiin, tosin tässä vaiheessa vielä melko purkkiratamaisesti. Itse käytin mm autonrenkaita sekä lasten hiekkaämpäreitä, jotka oli aseteltu lähekkäin. Näissä erona hyrrään oli kuitenkin se, että koira ei nähnyt purkkeja. Tässä vaiheessa tämä jo koulussa mainittu "purkkiriippuvuus" alkoi näkymään. Pimu ilmaisi myös niitä vääriä.
Seuraava askel oli se, että käytin edelleen selkeitä kohteita, kuten ämpäreitä tms, mutta ne eivät olleet enää mitenkään symmetrisesti, vaan ripoteltuna ympäriinsä. Sen jälkeen aloin myös vähentämään näitä selkeitä kohteita ja piilotin purkkeja ruohikon tms sekaan, Alkuun piilot olivat melko helppoja, mutta pikkuhiljaa Pimu alkoi käyttää nenäänsä ja piiloja pystyi vaikeuttamaan. Edelleen ongelmana oli muiden purkkien ilmaisut, mutta onneksi ne vähenivät treenien myötä.
Huomasin, että etsinnät sujuivat paremmin pienemmässä tilassa, kuin vaikkapa pihalla. Tämä tietenkin on ihan selvää, koska pienemmällä aluella tilaa on vähemmän ja samoin myös etsittävää aluetta.
Toinen huomio oli myös tämä jo mainittu purkkikoukku. Saadessaan kuuman hajun nenäänsä Pimun oli pakko kaivaa purkki kuononsa lähelle ennen ilmaisua. Ensimmäisessä harjoituksessa, jossa estin tämän kohteelle pääsemisen ei ilmaisua aluksi tullut. Koira kävi hajulla, etsi, mutta poistui kun purkkia ei löytynyt. Palasi kuitenkin nopesti takaisin ja rohkaistui ilmaisemaan. Tämän jälkeen lamppu tuntui syttyvän paremmin ja nenä aukesi entisestään.
Ennen tätä koiran "valaistumista" häiriöpurkit olivat olleet enemmän esillä juurikin siksi, että tajuaisi etsiä hajua, eikä vaan niitä purkkeja. Koska Pimu tuntui tajunneen homman päätin, että nyt myös häiriöt piilotetaan kunnolla ja katsotaan mitä tapahtuu. Näissä Pimu meni vielä jonkin verran halpaan, mutta silti oikea haju tuntui menneen jakeluun paremmin.
Jakson alkupuoli oli siis melkoista pään hakkaamista seinään, koska aluksi koiralle kelpasi purkki kuin purkki. Ohjaaja oli jo melkoisen epätoivon partaalla, mutta taas nähtiin, että täytyy vaan jatkaa sitkeästi, niin homma alkaa taas hetkeksi toimia. Sitten onkin taas vuorossa uusi pudotus maanpinnalle, sillä meillä oli taas vuorossa lähijakso ja uudet kujeet koiralle sekä ohjaajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti