Ekassa harjoituksessa mukaan otettiin kuuman lisäksi tyhjä purkki. Tämä harjoitus oli ihan täysin epäonnistunut, koira tarjosi maahanmenoa, mutta purkkien haistelu ei kiinnostanut. Melkoinen epätoivo iski ohjaajalle ja jätimme harjoituksen kesken, koska homma ei toiminut. Sitten vaan avautumista meidän suljetussa faceryhmässä ja odottelemaan muiden kommentteja. Lopulta päädyin siihen, että jätetään hetkeksi toinen purkki pois ja helpotetaan harjoitusta.
Seuraava harjoitus sujuikin jo paremmin, intoa löytyi taas. Olin myös vaihtanut namit meidän extraherkkuun, raakaan sika-nautajauhelihaan. Otimme vielä yhden harjoituksen, jossa ekassa sessiossa vahvistin pelkkää ilmaisua ja koska se sujui, niin oli taas rohkaistava itsensä ja vaikeutettava treeniä. Toinen, tyhjä purkki kehiin ja taas kulki.
Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista, sillä seuraava treeni meni taas penkin alle. Koira ei taaskaan tarjonnnut mitään ja epätoivo tuli taas mieleen kolkuttelemaan. Lopulta keksin syyn koiran flegmaattisuuteen. No ne namit tietty! En ollut muistanut sitä extrapalkkaa harjoitukseen ja se näkyi heti. Kotona ollessa vire on kuitenkin huomattavasti matalampi, kuin verrattuna siihen, että koira odottelee autossa harjoitustilaan pääsemistä.
Saimme onnistuneen treenin häiriöhajuna kraanavesi ja peräkkäiset treenit sujuivat mukavasti. Alkuun tuli vääriä ilmaisuja, mutta loppua kohden Pimun suoritus parani. Onnistumisprosentit tässä treenissä olivat 42,9%, 50% ja 100%.
Tänään aamulla sitten jatkoimme yhdistelmällä kuuma ja kraanavesi. Ensimmäinen sessio onnistui 100%, joten harjoitusta piti taas muuttaa. Lisäsin kolmanneksi hajuksi toisen koirani karvoja, mutta tämäkään ei onneksi saanut Pimua hämmästymään ja onnistumiset kahdessa vikassa olivat 100% ja 85,7%. Se taas tarkoittaa, että myös seuraavassa treenissä joudun tekemään muutoksia. Aika mahtava likka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti