Vaikka treenien suhteen ei mitään ihan kummallista tapahtunutkaan koiran osalta, niin tarkkasilmäiset treenikamut bongasivat käytöksestäni erään asian. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota itseeni ja siihen miten toimin erottelun aikana. Vaan eräs asia jäi itseltäni huomaamatta. Jos koira on väärällä purkilla, niin liikun. En sen enempää, kuin vaihdan painoa jalalla, mutta kyllähän Pimu sen huomaa. Tästä viisastuneena seuraavat treenit sujuivat hieman rautakankimaisesti, kun yritin tosissani keskittyä omaan kehoon. Pimu muutenkin työskentelee mieluiten minulle, vaikka purkki pitäisi olla se ykkösasia, joten myös siksi asia on hyvin tärkeä. Kun homma taas alkaa sujumaan, niin alan tottumaan koiraa siihen, että se tekee työtä, vaikka liikkuisin itse kokoajan. Ohjaajan kun kuuluisi hajutyöskentelyssä olla melkoisen olematon koiran mielessä.
Kuva: Keijo Kodis |
Yleisellä tasolla ärsykekontrolli (stimulus control) määritellään seuraavasti:
- Toiminta tapahtuu esitettäessä vihje
- Toimintaa ei tapahdu, jos vihjettä ei esitetä
- Toiminta ei tapahdu, kun esitetään aiemmin opittu vihje
- Toimintaa ei tapahdu, kun esitetään tuntematon vihje
Ärsykekontrollia testattessa koiran annetaan ilmaista kuuma muutaman kerran ja sen jälkeen palkkauksen aikana kuuma purkki poistetaan ja katsotaan mitä koira tekee. Tässä vaiheessa ilmaisuja saattaa tulla, mutta ne jätetään huomiotta. Sitten kun koira lopettaa ilmaisemisen, lähtee pois tms, niin oikea purkki lisätään radalle ja koira palkataan sen ilmaisemisesta. Purkin lisäämisen ajankohta on tärkeä, sillä se luonnollisesti toimii palkkiona. Samaa tekniikkaa voi hyödyntää myös myöhemmin, jos joku haju osoittautuu koiralle vaikeaksi häiriöksi etsintätehtävässä. Tämän harjoituksen avulla koira oppii, että vain kuuma on se kannattava asia. Ärsykekontrollia ei kuitenkaan tehdä mitenkään säännönmukaisesti, vaan se on enemmänkin testi.
Kuva: Keijo Kodis |
Kuva: Keijo Kodis |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti